Sivut

8.8.2017

Mielikuvituspoikaystävä - täti ihmettelee

Kuva: Atena
Tämä kirja jätti minut hämmennyksiin. Tiedän, olen vanha täti (tai no, keski-ikäinen), joka on ollut saman miehen kanssa onnellisesti kimpassa jo yli 20 vuotta, mutta kuitenkin. Toivon totisesti, että nykynuoret (sinkut) saavat elämäänsä enemmän sisältöä kuin mitä tämän kirjan perusteella voisi kuvitella.

Joo, tiedän senkin, että kirjoittaja pitää sinkkublogia ja tyyli taitaa olla tietoisesti valittu, mutta silti.

Henriikka Rönkkönen : Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän peruasioita
HelMet Ellibs -ekirjalaina 

Kun pitkäaikainen suhde katkeaa, alkaa sinkkuus ja itsensä etsintäkausi. Tässä kirjassa itsensä etsintä tuntuu tarkoittavan miesten ja seksin (panojen, masturbaation) toistumista enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Hiivatulehdukset, klamydia ja paikkojen hiertymät ovat arkipäivää ja ansaitsevat lähinnä sivuhuomautuksen... Tunteet ovat mukana enemmän tai vähemmän ja kyyneliä (+ muita eritteitä) valuu.

Onneksi kirjan lopussa sentään kirjoittajakin toteaa, ettei välttämättä tarvitse miestä viereensä ollakseen onnellinen (onhan sentään kaikenlaisia täriseviä vempaimiakin) ja matkan varrellakin pohditaan ihmissuhteita vähän laajemmalti kuin elintanssina.

Suon toki seksikokeilut eikä seksi ennen avioliittoa ole  minusta mitenkään tuomittavaa. Koen kuitenkin seksin osaksi ihmissuhdetta, en sen keskipisteeksi. Lisäksi elämässä on niin paljon muutakin mielenkiintoista kuin miehet, vaikka he ihania tietysti ovatkin.

Mitään suurta kirjallisuutta tämä ei ole. Tarina koostuu yksittäisistä miehistä eikä sen kaari ole kovinkaan selkeä. Anekdootteja ilman kunnon juonta, jollei sellaiseksi sitten voi laskea kirjoittajan kehitystarinaa, jonka suunta tosin käy selväksi vasta ihan loppumetreillä.

Luokittelin tämän viihdekirjaksi sillä onhan se sujuvasti kirjoitettu ja onneksi nopealukuinen. Nopeus olikin valttia, sillä muuten en varmaan olisi jaksanut. Eihän sitä tiedä, miten itse reagoisin, jos tämä avioliitto tästä loppuisi ja joutuisin itse sinkkumarkkinoille, mutta toivottavasti itsekunnioitukseni olisi hieman paremmalla tolalla. Toki minulla on lapset ja ikääkin melkein tuplat kirjoittajaan nähden, mutta pitkiä sinkkukausia aikoinaan viettäneenä en kuitenkaan tunnista seksin ympärillä pyörivää elämänkatsomusta millään tavalla omakseni - edes sitten kärjistettynä ja yleisöä (kosiskelevana) keräävänä blogiaiheena.

Ehkä ajat olivat toiset ? Valistakaa nyt tätiä, onko seksi ihmissuhteiden korvikkeena nykyään sinkkuuden merkki?

4 kommenttia:

  1. Minähän en sinkkuudesta muista mitään, mutta tuota kohta parikymppistä tytärtäni olen kyllä seuraillut. Hänen tapauksessaan seksin saanti ei ainakaan ole se ykkösjuttu, kyllä se oikea parisuhde olisi hänenkin mielestään parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa lohdulliselta. Minulle tuli oikein vähän paha mieli kirjaa lukiessani, kun mietin ajattelevatko nykynuoret tosiaan kirjoittajan tapaan. Omani ovat vielä vähän nuoria (ja poikia) joten en osannut verrata.

      Poista
  2. Kuuntelin kirjan äänikirjana, enkä pitänyt. Aikoinaan sinkkuna ollessa tuli tehtyä kaikenlaista, mutta ei elämä todellakaan ollut noin seksin hakuista. Tietenkin voi olla, että nykyään elämä on erilaista. Kirjaa kuunnellessa tuli myös mieleen, että lähes jokainen kahlaa jonkinlaisen sinkkuusjakson elämänsä aikana läpi. Surkeaa, jos päämääränä on vain seksi. Jotenkin kirjasta jäi huono maku mieleen päällimmäisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minua alkoi oikeasti harmittamaan nykynuorten puolesta ja käymään oikeastaan aika lailla sääliksi. Jos tuollaista ehdotetaan esikuvaksi, niin asiat ovat kyllä aika oudolla mallilla.

      Poista