Säkenöivät hetket ja aikakausi, joka töksähti

Kun nyt alkuun ruvettiin vähän kirjoista mutisemaan, niin ehkä mutisen tässä vielä yhdestä lisää. Monet ovat tästä pitäneet, mutta minä jäin jotenkin täysin etäiseksi ja irralliseksi sekä henkilöhahmoista että itse tarinasta jotenkin kamalan etäiseksi. Kuitenkin tämä aiheeltaan ja tyyliltään olisi kai ollut sellainen, josta minun olisi kuulunut pitää.

Kuva: Otava 

Katja Kallio: Säkenöivät hetket 
Oma ostos Elisa Kirjasta

Historiallinen romaani, jossa seurataan päähenkilön elämää nuoruudesta avioliiton kautta aikuistuvien lasten kohtaloihin. Kirjassa on vaarallisia tilanteita, sankarillisia nuoria miehiä, rakkautta, pettymyksiä - kaikkea, mitä koukuttavaan romaaniin tarvitaan. Ne vain on sekoitettu siten ja sellaisilla mausteilla, etten millään pääse mukaan.

Kaikki alkaa kesällä 1914, kun Elly on äitinsä kanssa Hangon kylpylän vieraana, vaikkei heidän kai oikeasti pitäisi tuohon miljööseen kuulua. Äidillä ei kaikki ole hyvin ja eräänä historian kiivaana päivänä, Ellyn elämä mullistuu kokonaan.

Myöhemmin Elly palaa takaisin kylpylän maisemiin. Elämä jatkuu vai yrittääkö Elly elää sitä uudelleen eri tavalla, samaan aikaan kun hänen tyttärensä kipuilevat oman aikuistumisensa kanssa.

Ehkä juurikin tuo elämän eläminen, muttei sitten kuitenkaan, saa minut vieraantumaan tarinasta. Elly ajelehtii historian tapahtumien mukana eikä missään kohtaa oikein ota otetta omasta elämästään. Jotain sinne päin yrittäessä aikaansaadussa lopputuloksessa on enemmän säröjä kuin aitoa muutosta. Koko lasikupla halkeileei ja vääristää kuvaa entisestään, kiepauttaen tyttäretkin sivuraiteille ja keskelle ei mitään.

Olihan tämä ihan hyvin kirjoitettu ja sinänsä mielenkiintoisesta näkökulmasta. Tarinan hajanaisuus ja sen henkilöiden jotenkin palasista koostuva tarina vain ei nyt vetänyt minua mukaansa. En myöskään nykyään oikein jaksa romaaneissa elämänsä aalloissa kelluvia ihmisiä, jotka haluavat jonnekin, mutta ilman suuntaa kiertävät kehää väsymykseen saakka. Sellaista elämä kai toisinaan on, mutta silti, voisi sitä edes yrittää.

Ehkä keskellä kevään kiireisintä kautta oli huono hetki lukea tällaista, mutta nyt on mieleeni päällimmäiseksi jäänyt Ellyn aiheuttama lievä ärtymys, tai ei se kai pelkästään Ellyn vika ole. Hänen aikakautensa säännöt ja sosiaaliset normit, sekä niiden mukanaan tuoma teennäisyys ja tekopyhyys saivat minut kiristelemään hampaitani. Nainen ei saa erehtyä avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen. Uusi ihminen kylällä on automaattisesti outo ja hyljeksittävä (no tuossa ei kai ole mitään varsinisesti historiaan jäänyttä) ja raskaana oleva nainen automaattisesti huono, jollei papin aamenta ole kirkossa kuulutettu. Morsiamen tulee olla viaton ja puhdas, tai hänet saa heittää sivuun kuin vanhan rukkasen.

Olenhan minä noista lukenut aiemminkin, mutta nyt töksähti. Eikä tuo johdu pelkästään naistenviikosta, vaikka toki moni ärtymyksen aihe naisen asemaan ja sen rajoituksiin liittyykin. Samalla tavalla asenteet ja maine kai sitoivat miehiäkin. Heillä vain oli (ja on usein nykyäänkin) mahdollisuuksia toimia ja vaikuttaa omaan tilanteeseensa ihan eri tavoin kuin naisilla.

Tietysti voi kirjaa pitää myös hyvänä, jos se aiheuttaa tunteita. Pahinta kai on hetkessä luettu ja vielä nopeammin unohdettu tarina. En silti oikein pitänyt tästä.