Sivut

22.7.2017

Postia kustantajalta: Kun jää pettää alta

Aina joskus postiluukusta kolahtaa yllätyskirje kustantajalta, tai en minä nyt tiedä, voiko tässä enää oikein kirjeestä puhua, ihan kirja tuo on - ilman mitään kuoria. Yllätyksellisen postilähetyksestä tekee se, etten ole kyseistä kirjaa arvostelukappaleena pyytänyt, sekä se, että ne ovat tulleet tähän mennessä joka kerta ihan priimakunnossa. Postista voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin nämä kirjat ovat päätyneet eteisen lattialle suorin sivuin.

Onneksi näitä yllätyskirjoja ei tule kauhean usein, sillä ne eivät aina välttämättä osu kohdilleen ja jäävät lukematta tai ainakin pitkäksi aikaa lukupinoon. Se taas aiheuttaa tunnollisessa kirjabloggaajassa pientä ahdistusta, vaikka olenkin päättänyt, että varmasti kirjoitan pyytämistäni, muista sitten jos sopivasti sattuu. Aina joskus sitten isku on täsmällinen ja osuu ihan kohdilleen. Tällä kertaa kävi niin. Kesälomaa odotellessa oli uutuustrilleri oikein paikallaan.


Camilla Grebe: Kun jää pettää alta 
Yllätyspaketti kustantajalta 

Olen viime aikoina jättänyt aika paljon uusia dekkareita ja trillereitä lukematta ihan sen takia, etten jaksa niiden raakuutta tai sitä, miten uhri on nykyään  miltei aina joko nuori nainen tai lapsi. Tämäkään kirja ei sinänsä tee poikkeusta trendiin, sillä alussa löytyy hienostotalosta murhattu nuori nainen, jonka pää on irrotettu ja aseteltu katsomaan ovelle päin. Tarinan kulku sitten on onneksi vähän vähemmän raaka ja juoni siirtyy enemmän psykologiselle tasolle.

Päähenkilö Emma on töissä vaatekaupassa ja rakastunut koko ketjun johtajaan Jesperiin. Jostain syystä suhdetta on salailtava ja sitten Jesper katoaa. Etsiessään vastausta miehen katoamiseen, Emma avaa vähitellen tarinaa, jossa ihmiset lopulta ovatkin jotain ihan muuta kuin kuvittelisi.

Pidin kiemuraisesta juonesta ja vaihtelevasta kerrontatavasta. Puolivälissä kirjaa aloin aavistamaan mahdollista lopputulosta, mutta tarina piti lukea loppuun, jotta saisi vahvistuksen eli varma ei voinut olla missään kohtaa. Tapahtumat avautuivat useammasta näkökulmasta, mikä kummasti auttoi mielenkiinnon ylläpitoa.

Poliisit ovat kirjassa perinteiseen tapaan täynnä kaikenmoisia omia ongelmia. Rikospoliisi Peter Lindgren saa avukseen konsultoivan psykologin, jolla on juuri diagnosoitu muistisairaus. Tilannetta ei helpota yhteinen historia ja vaikeat ihmissuhteet. Poliisivoimien henkilökohtaisen elämän repostelu taitaa olla nykyään dekkareissa jostain syystä pakollista. Välillä se häiritsee, mutta tässä kirjassa inhimilliset (ja ehkä vähän normaaliakin omituisemmat) henkilöhahot oikeastaan toivat tarinaan ihan omanlaistaan syvyyttä.

Kun jää pettää alta osui siis lukulistallani oikein hyvin dekkarinmenevään aukkoon. Kaiken lisäksi kirja on hyvin kirjoitettu, sujuvasti luettava ja oman genrensä mallikelpoinen edustaja. Oikein passeli kesäkirjojen lukulistalle. Positiivisen lukukokemuksen perusteella voisin ehkä ottaa jonkun toisenkin uudemman dekkarin vielä lukukokeiluun ennen loman loppua.

p.s. tämän kirjan kohdalla kustantaja järjesti tempauksen : Kirjabloggaajien yhteisisku 20.7.2017 klo 10, jonka aikana 10 kirjabloggaajaa julkaisi ajatuksiaan romaanista samaan aikaan. Blogikierroksen voi aloittaa vaikka Tuijata.Kulttuuripohdintoja -blogista. 

2 kommenttia:

  1. Kirjan henkilöt olivat todellakin omituisia, mutta juuri se tekikin kirjasta mielenkiintoisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, poliisit olivat jotenkin epätodellisen tuntuisia, mutta se toi oman mielenkiintoisen vivahteensa kirjaan.

      Poista