On vaan koiranelämä nykyään kaukana sanonnan alkuperäisestä merkityksestä. Nykyään lemmikkejä hellitään ja lellitään, mutta hintana lienee vapauden menetys. Toista se oli ennen. Ainakin mikäli on Veikko Huovista uskominen.
Veikko Huovinen: Kylän koirat
Oma ostos Elisa Kirjasta
Äänikirjan lukijana Esa Saario
En tiedä, voiko näitä oikein novelleiksi sanoa, ehkäpä jonkinlaisiksi pakinoiksi ennemmin. Olivat mitä olivat, mutta elävän kuvan saa pohjoisen kylien koiraelämästä vuosilta 1961-62, jolloin kirjailija ilmoittaa tutkineensa koirien touhuja sekä kameran kautta että kyläteillä muuten tarkkaillen.
Koirat kiertävät tunkioita, ystävystyvät, kinaavat luista ja muista herkkupaloista, vahtivat omaa aluettaan ja isäntiensä omasuutta, sekä tietysti rakastuvat. Narttukoiran piirtyksen keskellä asuvan kokemukset kuuluvatkin kirjoituksista vaikuttavimpiin - opinpahan olemaan koskaan hankkimatta tyttökoiraa. Susi saa sukulaisensa kaikkoamaan kuolleenakin. Kaipa sen haju tuo viestin vaarasta ja jostain syvemmästä, unohtuneesta siteestä ja vaarojen houkutuksesta, kuoleman uhasta.
Jutut ovat vähän rouheasti kirjoitettuja ja niissä elää aika, jota ei enää ole. Nyt on sisävessat ja jätesäiliöt, tuolloin niitä vasta kaukaisempiin kyliin asennettiin. Eikä kai metsästys tai koiramaisen käytöksen sietäminenkään ole enää samalla tasolla. Vai sietäisitkö sinä naapurin koirien kuseskelut oman ikkunan alla keltaiseksi lumeksi saakka?
Kielellisesti nämä ovat ehkä hivenen vanhahtavia, mutta toisaalta siinä on oma viehätyksensä. Hyvin soveltuvat luettaviksi ääneen ja Esa Saario tekeekin varsin mainion työn. Erilaiset koirat luonteineen ja kohtaloineen ovat hauskoja kuunneltavia, vaikka välillä kaupunkilainen nykyihminen ihmetteleekin moista menoa ja huomaa tutustuvansa koiriin aika yksipuolisesti niiden lemmikkitoimenkuvassa.
Kylän koirat on viihdyttävä ja omalla tavallaan mielenkiintoinen kuvaus elämästä, eikä vain koirien. Kyllähän koirien kanssa kylissä elää kirjassa ihmisiäkin ja kylän nelijalkaisia asukkeja tarkkailemalla tulee samalla tiirailleeksi myös niiden isäntien tapoja ja toimia.
Jaahas, mikä siinä narttukoirassa oli niin no-no? Meillä on kahdeksan, enimmillään on ollut kymmenenkin 😁 Ja todella on koiran elämä muuttunut viime vuosikymmeninä. Eikä niitä voi pikkukylilläkään enää päästää omin päin kuljeskelemaan, kyllä jota kuta alkaa rissaamaan ja myrkkylihapullat syötiksi vaan. Sellaista tämä nykymeno.
VastaaPoistaJostain syystä olen todella huono lukemaan eläinkirjoja. En oikein itsekään ymmärrä miksi, kun kuitenkin niin eläinrakas olen.
No ei se narttukoira vaan ne innokkaat kosijat :-) Jos juoksuaikana pitäisi lähteä pissittämään niin, että kepin kanssa siveyttä suojaa niin... ei ole minulle sopivaa puuhaa.
PoistaVaan eivätpä taida enää kosijatkaan päästä samalla tavalla rakkautensa kohdetta piirittämään.
Hienoa, että Huovinen on kirjoittanut tällaisestakin - dokumentoinut elämänmuotoa, joka on nyt jo kadonnut. Olen lukenut Huoviselta vain Havukka-ahon ajattelijan ja senkin huonosti (oli kiire saada luettua), mutta sen kiireettömässä pohdiskelussa ja luontokuvauksessa oli jotain varsin vetoavaa.
VastaaPoistaMinä olen Huoviselta lukenut vuosien varrella muutaman kirjaan. Tykkään hänen rauhallisesta ja vakavan huumorintajuisesta tyylistään. Varsinkin lomalla saa kivasti rytmistä kiinni näiden avulla.
PoistaKiinnostava kurkistus aiheeseen, josta en ollut kuullutkaan. En nimittäin ole aiemmin tullut ajatelleeksi, että Suomessakin koirat ovat kulkeneet vapaasti omilla teillään.
VastaaPoistaHih, minä kyllä tuon tiesin, mutta en vain ollut tullut ajatelleeksi, mitä kaikkea se sitten oikein tarkoittaakaan...
PoistaTäällä meidän kylälläkin appiukon koira ja naapurin koira vielä 2005 kesällä kiertelivät kahdestaan kylillä, kävivät muutaman kilometrin päässä. Kun me muutettiin 11/05 tähän, meillä oli kaksi koiraa jotka onneksi pysyivät hyvin pihassa, sillä piha aidattiin vasta seuraavana kesänä. Mutta sitä olen myöhemmin kauhistellut, että meillä oli kahdeksan kultsun pentue ennen sitä aitaamista!
PoistaTaitavat koiratkin jutella keskenään "vanhoista hyvistä ajoista" ja kaipa maalla vieläkin koirat saavat olla vapaina? Harvemmin asutuilla alueilla ovat "haitatkin" varmaan pienempiä, kun jätökset ja laumat eivät ihan niin suurissa määrin kasaudu.
PoistaVeikko Huovinen on parhaita suomalaisia kirjailijoita ja paljon olen hänen tuotantoaan lukenut. Tämä on jäänyt väliin. Ehkä siksi, etten ole oikein koiraihminen enkä oikein mikään eläinihminen, vaan kirjaihminen.
VastaaPoistaNo tämä taitaakin vaatia ainakin jonkunmoista kiinnostusta koiria kohtaan, vaikka toki kirja kertoo myös ihmisten elintavoista, mutta koirien kautta.
PoistaNyt täytyy myöntää, etten ole Huovista lukenut, vaikka itsekin olen syntynyt Kainuun korpimailla :) Kuuluuko tekstissä muuten Kainuun murre vai onko yleiskieltä?
VastaaPoistaKyllä tuo yleiskieltä taisi olla, mitä nyt rytmistä saattoi jotain kuvitella. Ainakin tällainen pesunkestävä varsinaissuomalainenkin ymmärsi vaikeuksitta ja pysyi hyvin mukana.
PoistaMinulla on joku kompleksi Huovisen suhteen, pidän hänen teostensa dramatisoinneista, mutta Huovisen kieli ei oikein ole minua varten.
VastaaPoistaTämä kyllä alkoi kiinnostaa. Meillä maalla ihan vielä 90-luvullakin juoksi kylän koirat välillä pitkin kyliä, meillä ei tosin koiraa ollut vaan kissoja, jotka sitten kävivät monia taisteluja koirien kanssa...
Kyllä, tämä täytyy ottaa vaikkapa näin äänikirjana työlistalle!
Eikös se ole ihan perinteinen juttu? Siis se kissat vs. koirat? :-)
PoistaOlen lukenut Huoviselta vain Havukka-ahon ajattelijan, mutta tuolloin mietin että voisin lukea muutakin häneltä. Nämä koirajutut voisivat toimia ehkä eräänlaisina nostalgiatrippeinä minulle: vanhahtava kieli ja sijoittuminen lähihistoriaan miellyttävät minua.
VastaaPoistaJoo, tässä oli sellainen jännä vähän vanhahtava tunnelma ja tietysti aikakin on tarinassa ihan eri.
PoistaVoi että, enpä ole Huovista lukenut pariin kymmeneen vuoteen! Minulla on tämä hyllyssä, sillä se herätti kiinnostukseni jo jokin aika sitten. Nyt pitäisi vaan lukea!
VastaaPoistaTiedän tuon "pitäisi vaan" :-) Tämä oli kyllä hauska tuttavuus eli kannattaa!
PoistaVoi koirat.. Aihe ei kiinnosta yksinään yhtään, mutta yhdistettynä menneen ajan elämän kuvaukseen kuulostaa mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaKyllä tämä oli aika "koiramainen" kirja kuitenkin... ajankuvauskin tuli lähinnä koirien käyttäytymisen oheistuotteena.
PoistaJust sanoin koirapuistossa yhdelle kanssaulkoiluttajalle, että maailmassa on varmaan miljardeja lapsia joista pidetään huonommin huolta kuin meidän koirista! En ole tätä Huovista lukenut, mutta semmoinen ajatus häilyy mielessä että on melkein kuin eri eläinlajit entisaikojen maalainen työkoira ja nykyinen kaupunkilaisseuralainen.
VastaaPoistaMinä todennäköisesti viihtyisin koirakuvausten äärellä. Perehdyn niihin, kun tämä ajaton kirja osuu tielleni. Nyt on ihan liikaa ajankohtaista luettavaa odottelemassa.
Ai niin, taas unohtui: Kirsin Book Clubista ollaan ;-)
PoistaTämä kirja tosiaan ei taida tuosta enää vanheta. Toki se tuntuu nyt jo vähän vanhahtavalta, mutta sehän tuo toisaalta juurikin sitä historian tuntua :-)
Poista