Tove Jansson: Muumipappa ja meri
Oma ostos Elisa Kirjasta
En lapsena pitänyt muumeistä ja omat poikani ovat niitä lähinnä animaatioina pelänneet (mikä johti osaltaan siihen, etteivät muumitarinat kelvanneet kirjoinakaan). Nyt, yli nelikymppisenä, olen sitten koukuttunut muumeihin - tosin äänikirjoina.
Muumipappa ja meri on ihana kuvaus siitä, miten tavallinen elämä ei riitä. Pitää päteä ja tuntea itsensä tarpeelliseksi. Muumipapalle se tarkoittaa koko perheen lastaamista veneeseen ja purjehtimista kaikkein kauimmaiselle saarelle majakanvartijaksi. Meri on suuri ja majakka vieraalle tyly, eikä etäisyyttä lisäämällä pääse möröstäkään eroon. Niin kuin ei kai tosielämässä pakenemalla ongelmistaan.
Aiempi majakanvartija on kadonnut, puutarhan vievät aallot eivätkä kauniit merihevoset osoittaudu ystävyyden arvoisiksi. Niin saari kuin jokainen muumiperheen jäsenkin kohtaavat omat haasteensa ja murheensa, mutta lopulta muuttavat hankaluudet tietysti voimaksi selvitä. Tunnelma lopussa on lohdullinen, vaikkei muumipappa koskaan saakaan majakan lamppua syttymään.
Vähän pelkäsin uutta lukijaa äänikirjassa sillä Tytti Paavolainen oli jotenkin niin suvereeni. Pelkoni osoittautui kuitenkin ihan turhaksi. Ahti Jokinen selvisi hommasta varsin mainiosti ja jotenkin kovasti Muumipapan (ikä)kriisiin keskittyvä kirja sopiikin hyvin miehen luettavaksi.
Nyt minusta on tainnut tulla muumifani. Kauan se kesti. mutta nyt olen oikeasti tykästynyt noihin pikkuisen vinksahtaneisiin, hyvää tarkoittaviin, mutta jännällä tavalla egoistisiin hahmoihin. Heidän seikkailuissaan ja pohdinnoissaan tulee vastaan paljon ihmisen olemuksesta, eikä Muumipapan tarve näyttää osaavansa vielä huolehtia perheestään tunnu tässä iässä loppujen lopuksi niin kovin kaukaa haetulta, Olisiko ollut kyse jostain viidenkympin kriisiä muistuttavasta... ?
Minäkään en välittänyt Muumeista nuorempana. Vasta Muumi astiat ovat saaneet muutenkin sekoamaan Muumeista :)
VastaaPoistaMuumimukit ovatkin kivoja :-)
PoistaHienoa, että olet löytänyt muumit äänikirjojen kautta. Itse luin viime vuonna useamman ja koitin kuunnella äänikirjaakin, mutta jotenkin se ei itselleni kolahtanut. Siihen tosin syy on se, että olen lapsena katsonut tv-sarjaa niin aktiivisesti, että on pakko lukea dialogit ikäänkuin hahmojen äänillä omassa päässä. :D Kaikkea sitä. Tämä odottelisi vielä hyllyssä. /Tiia
VastaaPoistaJoo, se onkin hankalaa, jos lukijan ääni ei täsmää kuvitelmaan. Toisinaan se häiritsee, vaikkei olisi tv-sarjaakaan pohjalla.
PoistaOlen tykästynyt viime aikoina Muumi kirjoihin. Mukavaa, kun niistä on tehty hyvät uudet painokset. Tämä kirja oli mielenkiintoinen, mutta ei yllä suosikkeihini Muumeista.
VastaaPoistaTämä olikin vähän erilainen, mutta jotenkin tykkäsin tuosta vähän synkemmästä tunnelmasta. Tosin tarina on ehkä pikkuisen hajanaisempi ja epäloogisempi kuin joissakin muissa.
PoistaMinulla on ollut jo muutaman vuoden ajan tapana lukea pari muumikirjaa vuodessa ja nyt ei ole enää montaa lukematta, tämä Muumipappa ja meri, Näkymätön lapsi ja Taikurin hattu. Syksymmällä ajattelin lukea Muumipapan urotyöt Ylen 101 kirjaa innoittamana, mutta mahdollista toista teosta en ole vielä valinnut, Taikurinhattu voisi olla kiinnostavin jäljelle jääneistä. Huvittavaa kyllä aloitin muumien lukemisen Muumilaakson marraskuusta (eikä siinä edes ollut muumeja), enkä ole senkään jälkeen lukenut kirjoja missään loogisessa järjestyksessä.
VastaaPoistaNiin ja piti sanomani, että vaikka ala-asteella kaikki tutu lukivatkin muumeja, minä en niihin osannut tarttua. Ja kunhan loppuu nuo muumiromaanit, pitää varmaan siirtyä sarjakuvien pariin.
Poista