Itseään toistava historia eli siideriperunat

Ettei tämä blogi nyt menisi liian terveelliseksi, niin laitetaan tähän vielä suosikkini jo vuosien ja vuosien takaa. Kun keli muuttuu kylmemmäksi, tunnen suussani siiderin happamuuden yhdistettynä perunan pehmeyteen. Pekonia vielä pyöristämään ja ollaan unelmien herkun äärellä. Nämä siideriperunat ovat osa itseään melkein pakolla toistavaa historiaa, mutta hyvä niin. Näiden avulla tulee hyvä mieli, eikä kukaan jaksa kinata tai etsiä vihollista.

Alunperin tämä resepti ilmestyi perheemme pöytään, kun olimme vasta nuori opiskelijapariskunta. Turussa toimi silloin(kin?) aktiivinen Cercle francais de Turku, joka järjesti erilaisia tapaamisia. Ruokakurssit olivat niistä suosituimpia. Kerran sitten listalla olivat siiderissä kypsennetyt perunat ja maksapihvit. Loppu on vähintään kerran vuodessa itseään toistavaa historiaa.

Eivätkä nämä ole edes vaikeita tehdä. Kunhan muistaa ostaa oikeasti sellaista kunnolla kuivaa siideriä (mieluiten normandialaista tai bretagnelaista, kun reseptikin kerran on siltä suunnalta).

Siideriperunat 

Leikkaa vähän jauhoisia perunoita kuutioiksi ison pannullisen verran. Leikkaa paketillinen pekonisiivuja palasiksi ja laita korkeareunaiselle pannulle pieneen öljytilkkaan kuumenemaan.

Kun pekonit ovat pikkuisen ruskistuneet ja luopuneet rasvastaan, lisää perunat pannuun, ripottele suolaa ja pippuria ja sekoita.

Kaada sekaan niin paljon siideriä, että perunat peittyvät ja laita kannen alle hiljalleen porisemaan. Anna kypsyä niin kauan, että siideri on imeytynyt perunoihin ja ne ovat hiukan muussaantuneet. 30-60min vähän riippuen perunakuutioiden koosta.

Ripottele pannulle persiljasilppua ja nosta heti tarjolle. Kaveriksi sopii vaikka raikas salaatti tai sitten jauhoissa, suolassa ja pippurissa käytettyjä ja sitten pannulla voissa kypsennettyjä maksasiivuja.

Ruokajuomaksi tietysti sitä samaa siideriä kuin kypsennyksessäkin.