Se on taas messuilut messuiltu ja samalla yksi nettikirja saavutti loppunsa

Olipas taas messut. Kaksi päivää täynnä kirjalijoita, kirjoja, bloggaajia, teatterikeskustelua, lakritsia ja parmesaania ja lauantaina kaupan päällisiksi ihan kamala jysäri. Instan puolella jotain jo vähän laitoinkin, joten enpä taida tässä ruveta enää sen kummemmin raportoimaan.

Todettakoon vain, että ainoa varsinainen kirjailijan hihasta kiskaisu eli Mike Pohjolan pikainen tapaaminen oli hauska, eikä vähintään hänen antamansa promotuotteen ansiosta. Muistattehan kirjan aiheen (1827). Välitin myös poikien terveiset Age of Tempest roolipelin kiinnostavuudesta. Kunhan pääsemme vähän pidemmälle niin kerron siitä varmaan täälläkin. On se sen verran kivaa,

Paljon mielenkiintoista 

Keskustelu Kansallisteatteriin tulevista Rikhard III ja Macbeth-näytelmistä sai haluamaan entisestään nähdä kyseiset esitykset.Riemuitsin mielessän sitä, että liput ovat jo valmiina Rikhard IIIseen sillä näyttelijävetoinen, tekstiohjautuva ja perinteitä vahvasti seuraava Shakespeare-esitys on todennäköisesti minun mieleeni. Saa sitten nähdä, mitä esikoinen tuumii.

Bonnierin bloggaaja-aamiaisella oli viime vuoden esikoiskirjakavalkadin jälkeen konkarien vuoro. Claes Andersson, Hannu Mäkelä, Riitta Jalonen, Tuula-Liina Varis ja Anja Snellman kertoivat uusimmista kirjoistaan ja vähän muutenkin ajatuksistaan. Kyllä kokeneilla kirjailijoilla riittää paloa ja näkemyksiä - ja mielenkiintoisia kirjoja.

Atenan kirjailijatapaamisessa keskusteltiin bloggaamisen ja kirjan kirjoittamisen välisestä suhteesta - sekä siitä saako kirjailija käydä blogissa kommentoimassa omaan kirjaansa liittyen. No, totta kai saa! Tähän pätevät ihan samat säännöt kuin muuhunkin kommentointiin. Rakentava kritiikki johtaa usein hedelmälliseen keskusteluun ja sehän on bloggaamisen parasta antia!  Paikalla olivat kirjailijat Tiina Lifländer ja Soili Pohjalainen, joilla kummallakin on myös bloggaajataustaa. Niin kuin oli myös heitä haastatelleella Atenan Kanerva Eskolalla.

Teoksenkin tilaisuudessa kuulimme mielenkiintoisista kirjoista ja kirjailijoista. Katariina Baerin He olivat natseja päätyi heti luettavaksi ja listalla odottavat myöskin Leena Parkkisen Säädyllinen ainesosa ja Kari Hukkilan Tuhat ja yksi. Se on jännä, miten kirjailijan itsensä kertomana miltei poikkeuksetta kirjan kuvaus on sellainen, että se tekee mieli lukea. Jotenkin vain heidän omakohtainen kokemuksensa kirjoittamisesta tai jostain muusta kirjaan liittyvästä saa kiinnostumaan.

Kaikkein parasta taisivat kuitenkin olla tapaamiset bloggaajakollegoiden kanssa. Oli kiva nähdä! Kiitos hyvästä seurasta ja toivottavasti tavataan pian uudelleen!



Ja toki kirjamessuviikonloppuna tulee myös jotain luettuakin. Tällä kertaa tosin nettikirjaa...



Ilona Andrews: One Fell Sweep 
Netistä luku kerrallaan luettu

Tuossa jossain vaiheessa jo kehuskelin, että on muutama moderni fantasiasarja, joista pidän tosissani. The Innkeeper Chronicles on yksi niistä. Sarjan kolmannen osan eli One Fell Sweep tulin lukeneeksi luku kerrallaan netistä sitä mukaa, kun kirjailijat niitä julkaisivat. Omanlaisensa lukukokemus sekin.

Kirjan tunnistanee hyväksi siitä, että yksi luku kerrallaan ei meinaa millään riittää. Kaiken lisäksi väliin tuli viikkoja ilman lukua, kun kirjailija sairastui tai oli muuten liian kiireinen. Pettymys oli kova lauantai-aamun fantasiapalan puututtua. Toisaalta huomasin myös tämän digimaailman häilyvyyden. Välillä meni useampi viikko, kun en koko kirjaa muistanutkaan.

Kolmas osa Innkeeperin eli Dina Demillen seikkailuista oli aivan yhtä herkullinen kuin kaksi ensimmäistäkin. Ehkä se oli vielä aiempia osia herkullisempikin hahmojen välisten suhteiden syventyessä ja vahvistuessa. Sean on mukana kuvioissa (tietysti), samoin vampyyriritarit ja Dinan sisko tyttärineen, jopa poliisikomisario Marais pääsee syvemmälle kuvioihin mukaan.

Edelleenkin avaruusolioiden ja perinteisten fantasiahahmojen sekoitus viehättää. Siinä on jotain mukavan uutta ja raikasta. Lisäksi tässä kirjassa esiteltiin myös ihan oikean kuuloisia "avaruusolioita" (Fanaattiset Drazirit ja kauhealta löyhkäävät lempeät Hirut), mikä vain lisäsi kiinnostavuutta.

Itse tarinakin pyörii näiden uusien hahmjen ympärillä. Drazirit jahtaava Hiruja halki maailmankaikkeuden tuhotakseen heidän rotunsa, kuten uskonnolliset johtajat ovat käskeneet. "Pyhä sota" saapuu myös Dinan majatalon luokse, kun kaksi Hirua pyytää turvapaikkaa saadakseen kysyttyä avaruuden profeetoilta, mistä heille mahdollisesti löytyisi uusi asuinplaneetta aiemman tuhouduttua Drazirien takia.

Uskonnollisen fanaattisuuden varjolla tehtävät veriteot eivät vaikuta yhtään sen oikeutetuimmilla fantasiakirjassa kuin todellisuudessakaan. Onneksi Dina hoitaa vieraidensa suojelun yhtä tehokkaasti kuin aina. Varsinaisen pääjuonen lisäksi sitten seurataan myös erilaisia sivujuonteita, joista vähiten kiinnostavia eivät tosiaankaan ole heräävät tunteet mahtavan vampyyriritarin ja Dinan siskon välillä.

Kaiken kaikkiaan ihan mahtavan viihdyttävä fantasiapläjäys, jolle odottaa malttamattomasti vielä jatkoa.