Huvila

Olen huomaamattani taas liukunut 30-luvulle. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että ajankohtaan liittyen julkaistaan nyt paljon kirjallisuutta. Minun nähdäkseni tähän on kaiketi parikin syytä, siis sen lisäksi, että ajankohta itsessään tietysti on varsin kiinnostava.

Ensinnäkin tuosta ajasta on kulunut tarpeeksi vuosia. Seuraavat sukupolvet eivät enää kanna vaikenemisen taakkaa isiensä tavoin, mutta haluavat tietää ja kertoa. Katarina Baerin kertomus isovanhemmistaan eli "He olivat natseja" lienee klassinen esimerkki,

Toisaalta 30-luvun natsipropagandan ja nykyisellään julkisuudessa käytävän poliittisen keskustelun ilmapiirin välillä voi löytää pelottavia yhtymäkohtia. Taloudellisten vaikeuksien sysääminen jonkin kansanosan niskoille, suvaitsemattomuus, oman kansan "puhtaus" - kuulostaako tutulta?

Tuula-Liina Varis : Huvila 
Kirjamessuilla kustantajalta 

Tuula-Liina Varis lähestyy aihetta pienmuotoisesti kahden naisen ja yhden tytön tarinan kautta. Aatekumu kohisee taustalla, mutta maailman tapahtumat kääntävät kohtaloita myös syrjäisessä Suomessa.

Nuori Raakel menee naimisiin kopean taiteilijan kanssa. He muuttavat maalle, saavat tyttären ja sitten mies eräänä päivänä vain katoaa. Raakel huomaa jääneensä tyttärensä ja piikansa kanssa yksin taloa pitämään.

Jätetyksi tuleminen on rankkaa tilanteessa kuin tilanteessa, mutta ideologian vuoksi hylkääminen tuntunee erityisen pahalta. Kun ei ollutkaan tarpeeksi hyvä. Periksi ei voi antaa ja ylpeys kantaa yli vuosien, tiettyyn pisteeseen saakka. Paluutakaan ei voi ajatella.

On jännittävää, miten vähäeleinen tarina voi tuoda maailman käänteet esille. Tämä kirja ei ole sotakuvaus eikä suurien tapahtumien kertomus. Juoni kehittyy pienillä liikkeillä ja eleillä, naisten välisten suhteiden ja ajatusten kautta.

Pidin kirjan hieman kieroutuneesta tavasta tuoda aatteet ja maailman mahtipontiset uhot hyvinkin pelkistetyn kuvauksen kautta. Kaukaiset tapahtumat pääsevät kääntämään kolme elämää nurinperin salakavalasti yhden miehen kautta. Sitten tulee sota ja kaikki kääntyy vielä vähän enemmän kallelleen.

Kirja on myös kuvaus valintojen vaikeudesta ja ylpeyden hinnasta, vai oliko kaikki sittenkin paremmin juuri näin? Halu pois saattaa välillä johtaa ojasta allikkoon, niinhän kaikki äidit kai tyttöjään varoittelevat tai ainakin varoittelivat aiemmin? Vaikka kirja on kuvaus tietystä ajasta ja sen suurista ajatuksista, on se ennenkaikkea myös kuvaus ihmisten välisistä suhteista, rakkaudesta, valinnoista tai kykenemättömyydestä välittää.

Arvostan taitavaa kirjoittajaa, mutta jotenkin romaanin henkilöt jäivät minulle etäisiksi. Luin tarinaa kliinisesti, mielenkiinnolla, mutta tunne jäi puuttumaan. En oikein osaa sanoa miksi. Ehkä miehen kautta eläminen on minulle niin kovin vierasta (eri aikakausi, eri nainen) ja lapsen "unohtaminen" omien valintojen vuoksi käsittämätöntä, enkä siksi osaa samaistua Raakeliin. En tiedä.

Lukemisen arvoinen kirja kuitenkin, joka aihealueeltaan ja varsinkin yhdistettynä muihinkin näihin aikoihin lukemiini kirjoihin sai ajattelemaan.