En opi sitten millään. Tiedän, ettei pitäisi koittaa pakottaa, mutta aina vain yritän uudelleen ja uudelleen. Ei silti, esikoisen kohdalla näyttää väsytystaktiikka vähitellen tuottavan tulosta. Artemis Fowl on aloitettu, Mike Pohjolan 1827 kuulemma houkuttaa ja arvostelukappaleena saatu nuortenkirja etenee hyvää vauhtia! Tosin rokkarilla meinasi jäädä kirja kokonaan kesken, kun siinä viitattiin Justin Bieberiin postiivisesti... sain sentään puhuttua ympäri vielä jatkamaan.
Oma ostos Elisa Kirjasta
Tämän luin jo osana lukumaratonia, mutta pojalla taitaa olla vielä kokonaan aloittamatta. Sääli, sillä luulisin tämän miellyttävän. Tarina etenee ja tapahtumia riittää.
Kraa on elänyt jo useamman vuoden varisten kanssa. Hän ymmärtä niiden kieltä ja on rakentanut itselleen majan puuhun. Elämä etenee vaarallisesti mutta tasaisesti Kraan varastaessa ruokansa. Vain kirjat ja kirjasto houkuttavat ihmisten luokse... ja Lydia.
Sitten Kraa kuulee olevansa feral, tietyn eläinlajin kanssa yhteydessä oleva ihminen. Samalla Kraa kuulee myös Seittimiehestä, joka vainoaa kaikkia feraleja. Hänen vikansa on, että Kraa ei elä enää vanhempiensa luona. Nyt Seittimiehen kätyrit ovat palanneet ja etsivät Kraata.
Sinänsä tarinassa ei siis ole mitään yllättävää fantasiakirjojen konkarille, mutta jotenkin Kraan maailma on mielenkiintoinen. Pidin tavallisten ihmisten elämän ja feralien toimien sekoittumisesta niiden erilaisuudesta huolimatta. Pidin myös siitä, että hyvät hahmot eivät ole liian valkoisia, vaikka pahat ovatkin tosissaan mustia. Seikkailussa myös tapahtui koko ajan ja sehän on seikkailuille olennaisen tärkeää.
Mitä ilmeisimmin tämä on ensimmäinen osa sarjasta, mutta toimii onneksi ihan sellaisenaankin itsenäisenä tarinana. Pitänee houkutella poikakin tämän pariin. Sitten kun nuo tällä hetkellä hänen lukulistallaan komeilevat teokset on viimein kahlattu läpi. Voi tietysti olla, että 13v on jo hieman vanha varsinaiseen kohderyhmään nähden. Enemmän tämä ehkä uppoaisi siihen 10-12v ikäluokkaan, mutta tykkäsinhän minäkin kirjasta. Ainakin sille voisi antaa mahdollisuuden.
Toimii yksinäänkin! Muutama päivä sitten luin kakkososan Keskiyön kivi, siinä viitattiin ykkösosaan mutta sen verran vähän että sekin toimii itsenäisenä kirjana eikä vaadi ykkösosan lukemista. En muista onko kyseessä trilogia, mutta joka tapauksessa mahtavaa että kakkososakin on ehjä tarina eikä pakollinen välipala.
VastaaPoistaMinä kanssa tykkään, kun kirjoja voi lukea ihan itsenään, eikä tarvitse kahlata väliosia.
PoistaTäytyykin pitää silmät auki tuon kakkososan varalta.
Mietin omia lukemisiani teininä. Tosin erosin pojastasi, koska luin kaikkea, mitä käteen tuli. En kaikkea loppuun asti, vaan opin noina aikoina, mistä pidän ja mistä en.
VastaaPoistaEn ole lukenut blogiasi ennen tämän tekstin vilkaisua, mutta pohdin, että oletko yrittänyt tarjota teinipojallesi muitakin vaihtoehtoja kuin ne kirjat, joita itse luet. Tosin ikävä kyllä on paljon ihmisiä, jolle lukeminen on kauhistus. Ja paljon ihmisiä, joille vain kuvat merkitsevät jotain. Lukeminen on jotenkin menettänyt merkityksensä, kun tekstiä tulee jokaisesta tuutista ulos.
Hyviä pointteja ja sait minut oikein miettimään. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että aika monipuolisesti yritän pojille kirjoja ehdotella - erittäin vaihtelevalla menestyksellä. Ennemminkin näissä on menty niin päin, että näytän pojille kirjalistoja ja kyselen mahdollisesti kiinnostavia kirjoja. Sitten hankin ne - ja usein päädyn lukemaan itse ainoana... Viime aikoina on skaala mennyt tietokirjamaisesta historiasta, nuortendekkarien kautta fantasiaan...
PoistaOlisi kyllä hienoa, jos pojat edes kokeilisivat eri kirjoja. Esikoinen välillä lukeekin, mutta keskimmäinen valitettavasti taitaa mennä vähän pakottamalla koulun kautta. Ehkä se sitten muuttuu joskus.
Minä taidan vain yrittää pitää huolen siitä, että kirjoja on tarjolla erilaisia, jos joskus sellainen hetki tulee :-)