Sivut

6.7.2016

Pikku Kakkosta ja Kummalinnun munia

Kesäloma jatkuu ja kirjoja on tullut luettua tasaista tahtia. Varsinkin näin sateisemmilla keleillä on ihana käpertyä sohvalle hyvän kirjan kanssa.
Äidillä on kaiken lisäksi rauha lukea. Meille nimittäin hankittiin heti loman alkuun se uusi televisio. Vähän on huono omatunto, kun kuopus katselee Pikku Kakkosta yli sen normaalin kestoajan, mutta kai se on oikeus vähän istahtaa minullakin. Yle Areena suoraan televisiosta on kyllä ihan luksusjuttu...

Sitä paitsi, kun lukee lyhyitä raapaleita, pystyy samalla keskustelemaan ja osallistumaan myös Oktonauttien tai Ryhmä Haun seikkailuihin, Late Lampaasta puhumattakaan. Multitasking, multitasking beibi. Äitien peruskompetensseja tässäkin kohtaa.

En aio potea huonoa omatuntoa. Kyllä me leikitäänkin.




Toim. Christine Thorel / Kari Välimäki : Pimeää pimeämpi - Kummalinnun munia 2
Kustantajalta luettavaksi ja blogattavaksi 

Raapaleet ovat jännä juttu. Sata sanaa, joiden aikana pitäisi kertoa kokonainen tarina. Ihan uskomatonta, miten paljon voikin niin lyhyeen pätkään mahtua.

Pimeää pimeämpi - Kummalinnun munia 2 on Osuuskumman kirjoittajien toinen kokoelma raapaleita. Kuten nimestä voi päätellä, aiheena ovat pimeys mutta, tietysti, myöskin sen vastakohta valo. Lopputuloksena on kokoelma jännästi erilaisia kertomuksia. Kaikkiaan kertomuksia on kirjassa 100 ja lisäksi 12 bonusraapaletta joulusta.

Ei liene yllättävää, että parhaiten minulle jäivät mieleen ruokaan liittyvät tarinat. J.S. Meresmaan Keisarin morsian on viehättävä kertomus teenjuonnin aloittamisesta ja Kari Välimäen Omenatädit leikittelee satuviitteillä. Sadut noin muutenkin näköjään viehättivät (liekö osansa ollut lukuympäristöllä). Magdalena Hain Prinssi Uljas on aika ajankohtainen ja julman huvittava juttu yleisten odotusten täyttämisestä todellisten taipumustensa vastaisesti. Janos Honkosen Dinosaurukset rääkyvät ulkona taas ihastuttaa loppukäänteellään, joka aiheuttaa hihittävän oivalluksen lukijassa...

Tässä tuli mainittua vain murto-osa kirjan sisältämistä raapaleista. Lukekaa itse ja valitkaa suosikkinne. Minä nautin kirjasta (taas) suunnattomasti. Vaikka joukossa oli ehkä muutama tarina, joihin en niin ihastunut, ovat raapaleet tarpeeksi lyhyitä unohtuakseen samantien. Ei tarvitse valitella lukemiseen kulunutta energiaa.

Kompaktit tarinat ovat helppoja ja nopeita luettavia. Itse asiassa minun piti oikein säännöstellä, etten olisi kerralla ahmaissut koko kirjaa. Raapaleista nimittäin saa eniten irti, kun niitä makustelee ja antaa tekstin ulkopuolisten vihjeiden ja ajatusten tulla rauhassa mieleen. Kunhan siis pitää huolen, ettei Oktohälytys pääse sekoittumaan taikaomeniin.

Tämä kuuluu sarjaan kevyet lomakirjat, joita kannattaa varata vaikka koko sarja riippumattoon kaveriksi. Erittäin sopivaa myös kesälukumaratonin keventäväksi elementiksi.


4 kommenttia:

  1. Tunnen välillä huonoa omaatuntoa omasta töllöttäjästäni, joka on sentään vasta 1,5 v. Yllätin lapseni eräänä aamuna tunkemassa Timppa DVD:tä pleikkariin, aivan omatoimisesti. Vaikka joo, kyllä me pihaillaan sentään aika paljon, joten ei kai minunkaan tarvitsisi huonoa omaatuntoa potea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei suostuta potemaan :-) Ja ovat muuten ihan järkyn teknisiä osaajia ihan pienestä asti nämä nykylapset... minäkin turvaudun telkkarin osalta nykyään poikiin jo ennen kuin käyttöohjeeseen...

      Poista
  2. Minä kuulun myös niihin, jotka potevat tuota huonoa omaatuntoa, vaikka ei kyllä pitäisi. Meillä katsotaan nyt kesäaamuisin puolisen tuntia telkkaria, jonka aikana ehdin ryystää sen toisen kahvikupillisen, torkkua sohvalla, selata blogeja tai vaikka lukea kirjaa. Yle Areena, Oktonautit, Ryhmä Hau, Matikkahirviöt, Touhulan arvoituksia, Late Lammas ja Lauri kilpauto ovat aamujeni pelastus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vanhemmillakin on lupa välillä hengähtää :-)

      Poista