No huh,huh ja rockn'roll - Ozzy Osbournen elämä

Esikoinen soittaa rumpuja ja haaveilee muusikon urasta. Genrenä rockn'roll... Äitiä vähän hirvittää rockn'roll - elämä, vaikkei meno kai ihan samanlaista olekaan kuin aikoinaan. Ozzy Osbournen elämäkerran kuuntelu ei ainakaan auta asiaa, vaikkei poika kyseistä herraa olemukseltaan tai luonteeltaan pahemmin muistutuakaan. On se ollut (ja on) aikamoinen sekopää!

Chris Ayres & Ozzy Osbourne : Minä, Ozzy
Oma ostos Elisa Kirjasta 
Lukijana Petri Hanttu 

Kirjan kertoja on Ozzy, alussa lukihäiriöinen ja ylivilkas nassikka, lopussa "elävä zombie", kuten hän itseää luonnehtii. Tällä zombiella tosin on takanaan myös huippumenestys laulajana, rahaa kuin roskaa ja vuosien katko muistoissa päihteiden vuoksi.

Parhaiten Ozzy Osbournesta muistetaan kaiketi hänen tempauksensa lavalla ja lavan ulkopuolella. Lepakon pään poikki pureminen, lihan viskely yleisön joukkoon ja kaikenlainen örvellys. Kirjasta paljastuu kuitenkin myös toinen puoli. Siinä kuvassa on herkkä ja epävarma mies, joka myöntyy kaikkeen liian helposti ja jää koukkuun, mitä kummallisimpiin asioihin. Ozzy Osbourne kertoo avoimesti päihderiippuuvudestaan, joka saa tällaisen tavallisen ihmisen pudistamaan päätään epäuskoisena. Neljä pulloa viskiä päivässä, kourallisia erilaisia tabletteja ja kokaiinia pussikaupalla olivat päivittäistä herkkua. Miten ihmeessä tyyppi voi olla enää hengissä? Vai onko hän jo säilönyt kroppansa alkoholilla kyllästämällä?

Ozzy Osbourne kertoo myös suhteestaan naisiin ja erityisesti tietysti niihin kahteen, jotka hän myös talutti vihille. Varsinkin Sharon Osbourne saa suitsutusta roppakaupalla. Kaiketi Ozzy onkin vaimolleen paljosta velkaa. En itse asiassa usko, että hän olisi tällä hetkellä katuojaa (tai hautaa) kummemmassa paikassa, jollei Sharon Osbourne olisi raudanlujalla kädellä ohjaillut uraa. Jos tähti ei pysty itse edes sopimuksiaan lukemaan, nii pakkohan siinä on jonkin hoitaa homa. Tosin mietin, miten ihmeessä kukaan kestää miehen kohellusta tuohon pisteeseen saakka ja pysyy messissä? Pakko on joko rakastaa tosi lujaa tai hyötyä viimeisen päälle. Ehkä tässä tapauksessa on kyse vähän molemmista.

Joka tapauksessa, kirja on mielenkiintoinen läpileikkaus kiehtovan tähden elämästä. Kyllä minäkin olen tykännyt sekä Black Sabbathin että Ozzy Osbournen musiikista, olematta kuitenkaan varsinaisella fanitasolla. Nyt hänen musiikkiaan kuuntelee meilläkin jo seuraava sukupolvi, samalla tavalla tykäten. Kerronnassa soi myös tietynlainen vilpittömyys ja tarinat ovat sellaisia, ettei niitä kukaan kai menisi ihan keksimäänkään - tai mistä senkin tietää. Lukijana Petri Hanttu on ihan täysosuma. Rosoisuus tulee upeasti läpi menemättä kuitenkaan överiksi. Jotain englannin ääntämystä vähän pohdin, mutta enpä ole varsinainen murteiden asiantuntija minäkään.

Ehdottomasti kuuntelun arvoinen kirja, josta riitti toimistollekin puheenaiheeksi useana aamuna saavuttuani perille silmät ymmyrkäisinä rockn'roll elämää ihmetellen.