Ensimmäistä kertaa olen viime aikoina muuten myös vähän kironnut e-kirjojen laina-ajan lyhyttä. Kaksi viikkoa ei tunnu riittävän millään. Sitä en sitten tiedä kertooko se minun lukuaikani vähyydestä vai tällä hetkellä lukulistalla olevien kirjojen pituudesta. Mainittakoon tässä välissä, että juuri pistin suoraan takaisin Game of Thrones äänikirjan... oletan etten sitä olisi ehtinyt kuitenkaan kuunnella edellisen kirjan jälkeen jääneellä laina-ajalla.
Nyt sitten tiedän seuraavan lainakerran ajoittuvan noin suurin piirtein varmaan kesäloman korville. Ehkä sitten voisi pitää vaikka äänikirjamaratonin...
Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän
Elisa Kirjan lukijalahja
Popin kuningatar Summer Maple on kadonnut Afrikan pimeyteen. Häntä muistelevat sekä äiti Leena että entinen rakastettu Antti. Nuoren tytön matka kuuluisaksi ja rikkaaksi laulajaksi kehkeytyy auki askel kerrallaan. Vaan mikä sitten lopulta onkaan totta, mikä toiveunta ja mikä vain menestystä kadehtivan mielen harhaa? Voiko ihminen olla onnellinen saatuaan haluamansa?
Luin tätä oikein mielelläni, vaikka koko ajan tunsin itseni hieman vanhaksi. Jotenkin tuo rock-tematiikka ja itsensä etsiminen tuntui niin teiniromaanilta, että välillä väsähdin. Onhan tuo hyvin kirjoitettu ja kertojien vaihtuminen tuo mukavaa vaihtelua ja rytmiä. Varsinainen päähenkilö ei itse pääse ääneen kuin lainauksina, vaikka hän lopulta tuntuukin kaikkein todellisimmalta.
Pidin siis rakenteellisesta ratkaisusta ja tietyt juonen kiepsahdukset (joita en nyt tässä lähde erittelemään ihan siltä varalta, että tämä vielä odottelee jonkun blogilukijan lukulistalla), loivat lisää mielenkiintoa lukukokemukseen. Tosin täytyy sanoa, että odottelin niitä joka kohdassa jo etukäteen, joten varsinaisista suurista yllätyksistä ei ollut kyse. Olipa vain mukava todeta olleensa oikeassa.
Ihan oikeasti mielenkiintoista oli seurata Summer Maplen äidin ajatuksia tyttären uran etenemisestä ja huikean menestyksen vaikutuksesta myös vanhempien elämään. Aika raadollisen kuvan kirja antaa median suhtautumisesta julkkiksiin. He ovat vapaata riistaa. Jollei itse tähteä saa käsiinsä, kelpaa kuka tahansa hänen lähipipiristään, mistä näkökulmasta tahansa. Kunhan saadaan juttu. Toisaalta julkisuutta voi käyttää hyväkseen ja julkisuus myös muuttaa ihmistä.
Minä taidan edelleen olla vähän kahden vaiheilla tämän kirjan osalta. Toisaalta tykkäsin, toisaalta tämä lienee yksi niistä, joita ei sitten vähän ajan kuluttua enää muista kuin nimeltä.
Joskus on aidosti mukava kuulla täällä blogistaniassa myös asioista, jotka eivät ole miellyttäneet ja osuneet itsellään suoraan sydämeen. Rehellisyys ja aitous on valttia <3.
VastaaPoistaNo niinpä. Ehkä myös odotukseni olivat liian korkealla, kun tätä on niin hehkutettu - tai sitten vaan alan olla liian "keski-ikäinen"
PoistaTämä teos on yksi ensimmäisiä blogiaikanani luettuja teoksia, mutta todettakoon että en kyllä muista tästä juuri mitään ja juoni sekoittuu päässä yhteen miehen tekemään biisiin. Minulla taitaa olla uudelleenluvun paikka, siippa nimittäin sai tämän ja jatko-osan Kirjan ja ruusun päivän lahjaksi ja Palatkaa perhoset on vakaasti lukulistalla.
VastaaPoistaMinä olen tainnut jo nyt unohtaa aika paljon. Jotenkin ei vain tarpeeksi osunut. Tosin olen miettinyt, että pitäisikö sittenkin lukea tuo toinen osa - jos vaikka tykästyisin. Olen muutaman kommentin jossain nähnt, että ekasta osasta tykänneet olisivat olleet tuohon toiseen vähemmän ihastuneita.
Poista