toimittaneet: Mia Myllymäki, Katri Alatalo, Leila Paananen, Shimo Suntila - eri kirjoittajia
Luettavaksi arvostelukappaleena
Toisaalta, tasalaatuisuus ehkä hivenen pelaa myös kokoelmaa vastaan, sillä se johtaa helposti tasapaksuisuuteen. Yllätyksellisyys ja rosot puuttuvat. Tarinat olivat ehkä turhankin siloiteltuja ja... aika tuttuja. Tai siis, ainakin tällainen vanhempi lukija tunnisti teemoja ja ratkaisuja aiemmin lukemastaan.
Pidin kuitenkin kokoelmasta kovasti. Se oli helppoa ja viihdyttävää luettavaa ja ainahan sitä kummia käänteitä löytyy tutuistakin teemoista.
Kokonaisuutena kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen, jos vähänkään tykkää tyylilajista.
Tarinoista kolme jäi minulla parhaiten mieleen.
Pyry Palermon Kuolemantanssi kertoo omalaatuisesta taiteilijasta, joka saa apulaisekseen aran nuoren miehen. Taiteilijan töissä sekoittuvat tieteen kehitys elämän luojana, taiteen vaatimat uhraukset ja rajat, sekä suuruudenhullun egon rajojen löytymättömyys. Pidin tarinan synkkyydestä ja makaaberista kuviosta.
Hanna Hohenthalin Kuolleena syntynyt puolestaan jäi mieleen, koska se loppui ihan kesken. Tarina loi maailman ja pohjan, josta haluaisi kuulla lisää, mutta kysymyksiä jäi novellin lopussa liikaa. Onkohan tästä tarkoitus kirjoittaa jotain pidempää? Minä ainakin jään odottamaan lapsenpäästäjäoppilaan uteliaisuuden tyydyttämisen tuomia seikkailuja.
Mia Myllymäen Talven lapset leikkii perinteisillä teemoilla rinnakkaismaailman kansoista ja jumaluuksien suvuista, mutta onnistuu kuitenkin yllättämään. Tarina aukeaa sopivast hiljalleen kerien ja vaikka lukija aavistaa, ei hän voi tietää ennen kuin ollaan oikeassa kohdassa. Tykkäsin novellin taitavasti muodostetusta rakenteesta ja hivenen eleettömästä kerronnasta.
Nämä siis nousivat minulla mainintoihin, mutta eivät muutkaan olleet missää tapauksessa huonoja. Taitaa olla suomalaisen kumman tulevaisuus turvattu ja se on hyvä juttu se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti