 |
| Polku Filloryyn? |
HelMet Overdrive e-kirjalaina
Meitä kirjabloggaajia aina välillä kritisoidaan siitä, että kirjoitamme aina hehkutuksia. Täytyy myöntää, että minäkin enemmän kirjoitan ylistäviä tekstejä kuin haukkuvia. Tähän on yksinkertainen syy. Valikoin luettavakseni kirjoja, joista ainakin oletan pitäväni. Joskus siinä ei sitten kuitenkaan onnistu.
The Magicians -kirjaa on kuulemma ylistetty aikuisten Harry Potteriksi ja siitä on tekeillä myös tv-sarja. Minä en oikein tiedä, mitä aikuista tässä oikein muka oli, paitsi ehkä se, että läträttiin viinan kanssa ja seksi oli suoremmin kuvioissa mukana. Kyllä tämä minusta oli aikamoista teiniangstia tulvillaan, eikä edes erityisen hyvin kuvattuna.
Quentin on 17, kun hän päätyy oppilaaksi velhokouluun. Tavallinen elämä ei nörtille ollut kivaa, mutta taikuuskin tuntuu jotenkin masentavalta ensi innostuksen jälkeen. Eikä elämä sitten valmistumisen jälkeenkään oikein maistu miltään, paitsi viinalta. Lapsuuden lempikirja toisen maailman seikkailuista vetää puoleensa, mutta kun sinne sitten lopulta päästään, ei seikkailukaan tuo onnellista oloa.
Mistä minä en tässä sitten tykännyt? No, ensinnäkin, olen tosi huono lukemaan amerikkalaisia nyyhkytarinoita siitä, miten kaikki on kurjaa, kun en vaan viitsi ja en vaan viitsi, kun kaikki on kurjaa, paitsi viina tietysti kelpaa ja ollaan niin tosi coolisti ikävystyneitä kavereiden kanssa. Scott Fitzgerald ja D.H. Lawrence osasivat kuvata l'ennui-tunnelman tyylikkäästi. Uudemmat tuntuvat lähinnä keskenkasvuisten valitukselta, mitä ainakin tämä tietysti vähän olikin. Sama häiritsi minua myös Tiklissä, joka kuitenkin kai on hyvin kirjoitettu, joten kyseessä on tosiaankin tyylilaji, jolle minulle ei riitä kärsivällisyyttä yhtään. Toivon totisesti, etteivät omat pojat koskaan näytä moisesta asennoitumisesta merkkejä edes teini-iän tunnesyövereissä...
The Magicians ei kuitenkaan ole edes erityisen hyvin kirjoitettu. Ensimmäiset noin 300 sivua koostuvat pääasiassa irrallisista kohtauksista, joiden välissä voi olla pitkäkin aika, eikä juonen punainen lanka oikein seuraa mukana ollenkaan. Henkilöhahmot jäävät paperisiksi, heitä myös ilmaantuu ja katoaa taas ilman selityksiä ja ilmaantuu sitten uudelleen, edelleen ilman ilmeistä linkkiä tarinaan. Jollen olisi ollut utelias näkemään, muuttuuko tahti missään kohtaa, olisi kirja jäänyt minulta kesken.
Piti lukea noin 300 sivua ennen kuin päästiin itse asiaan. Kuvaus Fillory-seikkailuista on jollain tavalla mielenkiintoisesti vinksahtanut. Se on niin kuin lasten "narniamainen" seikkailu, muttei sitten kuitenkaan. Jotain on väärin ja se välittyy lukijallekin. Siitä osioista minä jopa ihan pidin. Viimeisten sivujen supersankari-assosiaatiot kuitenkin taitavat tehdä sen, että tämä kirjasarja päättyy kohdallani tähän. Rajansa uteliaisuudellanikin.
Katselin noita tämän sarja kuvia ja näyttelijöitä. Ei taida tosiaan olla ihan meidän ikäisten juttu. Luulisin, että kohderyhmä on alle 20 vuotiaat. En itsekään jaksa mitään valitusnäytelmiä ja teini angteilua lueskella tai katsella, joten ymmärrän todella mistä kijoitit.
VastaaPoistaMukavaa sunnuntai-iltaa.
Joo, hassua sinänsä, että jaksoin kyllä Harry Potterit - tosin niissäkin 3 ensimmäistä osaa ovat minusta parhaimmat ja sitten vähän väsähdin. Jotenkin juuri tuo teiniangsteilu ei nykyään oikein iske.
PoistaPostaus, jonka otsikko on "kirja, josta en tykännyt" on niin houkutteleva, että yksinomaan sen vuoksi juttu on pakko lukea ;)!
VastaaPoistaTuo em. kirja ei ole minulle tuttu. Törmään kuitenkin aika ajoin myös kirjoihin, jotka eivät vain nappaa, eivät millään. Tosin aika harvoin kirjojen määrään nähden.
Eilen illalla poistin kirjahyllystäni yhden kirjan: Rain Mitchellin Joogasalin naiset: Tasapainoilua. Kirjasarjaa on kehuttu mennen tullen ja poikittain, ja sen huumassa tartuin kirjaan pettyäkseni lopullisesti noin sadannen sivun kohdalla. Tarina ei päässyt kunnolla alkuun, henkilöt jäivät pintapuolisiksi ja mikä pahinta, kirja oli kielellisesti ja lauseenrakenteiltaan todella kömpelöä tekstiä.
Nykyään heivaan kaikki huonot kirjat surutta kesken pois. Elämä liian lyhyt huonoille kirjoille. Huis pois vaan ja uusia tilalle.
Rva Sana + Minna V-C
PoistaOtsikon takia minäkin tänne tormasin!
Että oli kiehtova rubriikki - kansakouluajat ja ainekirjoitus!
Harvoin köhnöihin kirjoihin käsi tarttu, jos käsi on oma.
Ja mikäs itse jutussakaan.
Hih, oli ihan pakko laittaa tuo otsikko, kun tosiaan kirjabloggaajien väitetään kirjoittavan aina vain ylistäviä = olevan tyhjäkirjoittajia tai maksettuja mainostajia.
PoistaMinä yritän myös oppia jättämään huonot kirjat kesken, mutta jotenkin olen niin tunnollinen, että koen loppuunlukemisen olevan haukkumisen edellytys. Sitten sanon hyvällä omallatunnolla :-)
Luinhan minä 50 shades of Greynkin ihan vaan sen takia, että voin asiantuntevasti sanoa sen olevan oikeasti aika huono...
Hikkaj, tervetuloa uudestaankin... lupaan kirjoittaa yleensä mukavista ja luettavista kirjoisa ;-)
PoistaMinna V-C
PoistaKiitos, käypä myös meillä. :)
Siinä suhteessa kanssasi samanlainen, etten hevin kesken heitä; voisi sanoa että alle kymmenen rompsun jäänyt koko ilmoisna ikänä. Yritän höllentää, vaikeaa on, sillä silloin tuntuu etten kunnioita tarpeeksi tekijää.
Opiskelukirjat monesti menettelin toisin, tyydyin jopa pelkkään sisällysluetteloon, koska uskoin omiin 'sävellys'kykyihini.
TV: ohjelmien keskenjättösuhde on päinvastainen, karmea suorastaan.