Murhaava illallinen

k
Kuva: Johannes Wilenius 8.10.2015 Gurmee teatteri - valmiina vieraita varten

Olipa kerran taidesäätiön johtaja ja hänen vaimonsa, jotka halusivat esitellä suomalaiselle yleisölle salaperäisen taiteilijan mestariteoksen. Kaikki on valmiina. Mahtavat puitteet, upea menu, sekä tietenkin yleisö, mutta sitten tapahtuu jotain kauheaa... 

Gurmee Teatteri on tuonut Suomen ensi-iltaan kansainvälisen konseptin, jossa yhdistyvät teatteri-ilta ja mahtava ruoka - tehokkaasti samaan aikaan. Illan aikana yleisökin pääsee osalliseksi perinteisen "whodunnit"-murhamysteerin käänteistä upean aterian lomassa, eivätkä näyttelijät rajoitu pelkästään lavalle.

En oikein tiennyt, mitä odottaa. Konsepti kuulosti ehdottoman mielenkiintoiselta, enkä tietenkään osannut jättää sitä väliin, kun ensi-iltakutsu tuli jo toiseen kertaan. Olen ehdottoman tyytyväinen, että tuli lähdettyä. Ilta nimittäin lunasti kaikki lupaukset. Jo sisään astuessa miltei häikäistyi. Ulkopuolelta ei millään olisi osannut arvata, että telttaan (kyllä, luitte oikein) oli saatu rakennettua luksusravintolan puitteet. Erityisesti salin lamput ansaitsevat erityismaininnan ja olisin mielelläni kantanut niistä minkä tahansa kotiini, jos meillä vain olisi tilaa noin näyttäviin upeuksiin. Ne on suunnitellut Latvian kansallisteatterin lavastaja, Aigars Ozolinš. 

Matti Jämsenin luoma menu ei jäänyt puitteista piiruakaan jälkeen (siitä lisää ruokablogin puolella) ja myös itse ohjelma oli viihdyttävä. Tarinan juoni ei ehkä ole maailman originaalein, mutta näyttelijöiden sanailua seurasi mielellään, eikä murhaaja tosiaankaan tainnut osua pöydässä kellään ensimmäisellä arvauksella oikeaan. Asetelma on pyritty tekemään intiimiksi ja yleisö pääsee osalliseksi näytelmästä sekä olemalla osa lavasteita, että joutumalla välillä dialogin kohteiksi. Olimme mukana tarinassa. Samoin myös tarjoiluhenkilökunta (ja ruoka juomineen) oli taitavasti sisällytetty juoneen.

Näytelmä eteni jouhevasti menun mukana, vaikka pari tarjoilutaukoa (väliaikaa) ehkä hivenen katkaisivatkin juonen rytmiä. Tauot eivät kuitenkaan häirinneet. Itse asiassa oli mukavaa pystyä keskustelemaan ruoasta ja tapahtumista pöytäseurueen kanssa, kunhan ensi hämmennyksestä tauon osalta selvisi. Tuli tosissaan mieleen, että tällainen "teos" olisi omiaan erityisesti asiakkaiden kanssa illastamiseen. Ei pelkkää seurustelua ruokapöydässä, muttei myöskään hiljaa lavalle tuijottamista. Keskustelunaiheistakaan ei taatusti ollut pulaa yhdessäkään pöydässä.

Jännästi sekä miljööstä että näyttelijöiden tyylista (ja myös tarinasta) tuli melkein Poirotmainen olo, vaikka missään kohtaa ei edes viitattu aikakauteen. Paitsi ehkä alun musiikissa, joka jotenkin vivahti sinnepäin. Joka tapauksessa ainakin minulla oli heti kodikas ja "dekkarimainen" olo. Huomio siis kaikki dekkareista pitävät! Tässä jotain vähän erilaista.

Kaikkiaan Murhaava illallinen oli mahtava elämys. Kiitokset Gurmee Teatterille bloggarikutsusta. Näytöksiä on vielä pari jäljellä tänä viikonloppuna ja marraskuussa sitten lisää. Kannattaa mennä kats... ei kun kokemaan. Tämä on elämys, ei pelkästään teatteria, ei pelkästään hyvää ruokaa.

Edit: seuranani oli Kujerruksia-blogin Linnea. Hänen ajatuksia Murhaavasta illallisesta voi lukea täällä

Näyttelijät - kaikki... ?

Lipun tarjosi bloggaajalle Gurmee Teatteri