Hyvää kannattaa odottaa? Barcelona on taianomainen paikka

La Pedreran sisäpihan yötaivas

Tarina alkoi, kun aikoinaan isännän kanssa ajelimme ensimmäistä kertaa Ranskan halki Bretagnen kärjestä Kaakkois-Ranskaan. Jossain matkan loppuvaiheilla silmiini osui kyltti: Barcelona neljäsataa ja risat... "Hei! Se on ihan lähellä, mennään sinne!" Isäntä siihen toteamaan, että :"Kulta, meillä on autossa muutokuorma. Jos kuitenkin nyt jatkettaisiin vaan perille. Mennään joku toinen kerta."

No, sitten sattui sitä ja tätä ja Barcelonaan suunniteltu häämatkakin jäi tekemättä muuton ja uusien työpaikkojen vuoksi. Muuten kyllä reissattiin, kaksin ja lasten kanssa, mutta yksi kohde jäi väliin. Kunnes nyt, 15-vuotishääpäivän kunniaksi - yli 20 vuotta kylttibongauksen jälkeen - isäntä viimeinkin lunasti lupauksensa. Vietimme pitkän viikonlopun kaksistaan Barcelonaan tutustuen.

La Pedreran parvekkeita 

Inspiroivaa arkkitehtuuria 

Barcelona on jo pelkästään perusarkkitehtuuriltaan (siis ainakin se turistikeskusta, joka on itse asiassa yllättävän laaja) ajatuksia jonnekin historiaan kuljettava. Kaikki ne parvekekaiteet ja tornit ja kiemurat ovat kiehtovia. Oma lukunsa sitten tietysti ovat kaupungin oman pojan eli Antoni Gaudin mielikuvitukselliset rakennukset. Sagrada Famiglian tietävät kaikki. Mekin siellä kävimme illansuussa ja onhan se vaikuttava, mutta minun sydämeni vei kuitenkin porvariperheen asuintaloksi rakennettu La Pedrera.


Tutustuimme taloon illan pimetessä ja osallistuimme yön valoshown katseluun. Talon pehmeät, orgaaniset muodot muistuttavat Gaudia inspiroineista luonnon muodoista. Heleät värit ja maalaukset veivät ajatukset jonnekin meren pohjaan ja näin jo silmissäni Barcelonan ensimmäisten autojen hiljalleen rullaavan sisäpihan poikki alakerran autotalliin. Kattoterassit assosioituvat lähinnä kuun pintaan, onhan siellä ihan selkeästi rakenteissa myös avaruusolentoja.

Talo villitsi mielikuvituksen ja olisi ihanaa asua tuolla, ainakin vähän aikaa. Voi olla, että huoneisto ilman ainuttakaan suoraa pintaa alkaisi jossain kohtaa lievästi ahdistamaan skandinaaviseen selkeyteen tottunutta.

Maata ja merta 

Barcelonan Marina on vierailun arvoinen paikka. Siellä tapaa Kolumbuksenkin. Otimme hänen komentavasta viittauksestaan suunnan ja lähdimme, jos ei nyt ihan Amerikkaan saakka, niin Montjuic-vuorelle maisemia ihailemaan.

Marinasta olisi päässyt köysiradalla vuorelle suoraan, mutta me pidimme välissä lepotauon ja nappasimme mukaan piknik-eväät La Boqueria -hallista ja vaihdoimme toiselle reitille. Keskustasta olleesta hotellista oli superhelppo siirtyä metrolla suoraan köysirata-asemalle. Muutenkin Barcelonassa kulkeminen on tosi yksinkertaista. Kävellen pääsee näkemään suurimmat keskustan nähtävyydet. Metrolla saavuttaa lisää ja kentällekin junayhteys on helppo, nopea ja halpa.

Montjuic näyttää olevan kaupunkilaisten henkireikä. Siellä tuli vastaan pääasiassa lenkkeilijöitä aamuaikaan ja turisteja päivemmällä. Linnan muureilta on mahtavat näkymät niin konttisatamaan kuin itse kaupunkiin ja metsäiset polut houkuttelevat kuljeskelemaan. Mietimme, miksi esim. kahvilapalveluja ei pahemmin löytynyt vuoren laelta ja linnan vierestä, mutta ei välttämättä kai ole yhtään huonompi idea pitää paikka nimenomaan ulkoiluun tarkoitettuna ilman sen kummempia virvokkeita ja viihdykkeitä. Pysyy rauhallisempana.

Köysirata itsessään on tietysti elämys ja ainoa paikka koko viikonloppuna, jolloin mielessä kävivät lapset ja ajatus, että olisi kiva, jos olisivat mukana... (anteeksi murut...)

Kaikkiaan tuntuu siltä, että Barcelonasta sai viikonlopunkin aikana jo aika hyvän käsityksen. Meillä ei ollut tarkoituksenakaan nähdä kaikkea, vaan enemmänkin vain kuljeskella ja nautiskella maisemista ja yhdessäolosta. Siihen tarkoitukseen Barcelona on aivan mahtava paikka!

Ruokaturistille Barcelonassa löytyy monenlaisia herkkuja. Tapas/pinxo-kulttuuri on voimissaan ja ihan turistikaduillakin pääsee nauttimaan laadukkaista raaka-aineista. Reissun ravintolaelämyksestä jo kirjoitinkin ruokablogin puolella.

Lukemaan en hirveästi ehtinyt. Iltapäivän siestahetket kuluivat ihan muuhun. Lämmin keli nukutti mukavasti ja illalla piti jaksaa espanjalaiseen rytmiin. Carlos Ruiz Safonilta olisin halunnut kirjan matkaan, mutta ei osunut silmiin ja toki sitä on muutakin Barcelonaan liittyvää tullut vuosien varrella luettua. (Falcones, Moriel).


Mitä muita Barcelonaan sijoittuvia hyviä kirjoja on? Vinkkejä? 

Sellainen olo jäi, että Barcelonaan pitää vielä palata uudelleen. Tavoitteena voisi olla vähän nopeampi tahti seuraavan visiitin järjestelyissä.

Se pakollinen köysirataselfie