Kesäkirjasuositus eli Vera Valan Tuomitut

Vielä on kesää jäljellä ja joillakin onnellisilla myös kesälomaa. Minulla tänä kesänä jäi lukeminen jotenkin muiden touhujen varjoon, mutta jotain sentään ehdin. Lopullisesti lukujumin selätti viime viikonlopun lukumaraton (surkeasta tuloksesta huolimatta). Silloin sain vihdoin luettua loppuun myös tämän mainion kesäkirjan.

Vera Vala: Tuomitut
Luettavaksi kustantajalta 

Arianna de Bellisin etsivätoimistosta kertova kirjasarja on ehtinyt jo neljänteen osaansa. Tällä kertaa siirrytään Roomasta Torinoon, kun Arianna saapuu etsimään kadonnutta sukulaistyttöään. Samaan aikaan kulmilla riehuu katolisia pappeja listivä sarjamurhaaja, jonka kintereillä puolestaan kulkee Ariannan veli Ares. Ariannan johtolangat vievät hänet oudon kultin pariin ja pian hän huomaa sisarusten tutkintalinjojen kummasti kietoutuvan yhteen.

Ariannan oma tarinakin aukeaa taas vähän lisää, mutta se ei kyllä selvennä solmuja yhtään. Ennemminkin sekä Arianna että lukija ovat yhä enemmän hämmennyksissään. Mielenkiintoista. Mihin kaikkialle tämä juoni vielä meitä mahtaakaan viedä. Nyt ainakin pläjähti vielä viimeiseksi sellainen pommi, että oksat pois.

Vera Valan kirjasarja on ehdotonta kesälukemiston parhaimmistoa, vaikkei kuitenkaan millään tavalla ylihötöä. Itse asiassa näkökulmien tiuha vaihtelu, useamman kirjan yli kulkeva perusjuoni ja melkoinen määrä henkilöhahmoja aiheuttavat sen, että tämä kirja pitää lukea ihanasti uppoutuen. Siksi minun kestikin aika kauan saada kirja luettua loppuun. Se ei ollenkaan sopinut varttilukurytmiin, jolla minä olosuhteiden pakosta menin melkein koko kesän. Onneksi lukumaraton antoi mahdollisuuden istahtaa sohvankulmaan pidemmäksi aikaa oikein luvan kanssa ja pääsin hyvin Ariannan mukaan.

Jossain toisen kirjan kohdalla vähän haikailin ensimmäisen kirjan kuplivaa keveyttä. Edelleenkin pidän siitä keveydestä, mutta nyt on kyllä tarinassa sen verran kova imu näin vakavampanakin, että ehdottomasti pitää jatkaa lukemista. Eivätkä nämä myöhemmätkään osat mitenkään vailla huumoria ole. Ainoa haittapuoli Veran kirjoissao on lukemisen jälkeinen nälkä. Niin kävi nytkin, vaikka Arianna vieraassa keittiössä kokkasi sentään vähän aiempia osia vähemmän.

Mutta koskas se seuraava Arianna oikein ilmestyykään?