Hei, sain kirjan luettua! - Neitsytkivi

Ruksi seinään ja blogiviiri tankoon! Sain kirjan luettua. Siis ihan oikeasti luettua eikä vain työmatkoilla kuunneltua. Johon liittyen muuten vinkki siitä, että Pieni runotyttö alkaa oikeasti tosi surullisesti, joten kannattaa ekat pari tuntia kuunnella jossain muualla kuin bussissa tai metrossa, tai saa outoja katseita osakseen, jollei sitten lopeta lukemista kesken työmatkan. Voitteko kuvitella? Osa matkasta ilman kirjaa? Jep. Niin kävi. Nolotti se vollottaminen liikaa.

Mutta siis, se kirja.

Minulla on kesken aika monta (ihan superhyviäkin), mutta tämä nyt tuli luettua aika rivakkaa tahtia.

Michael Mortimer: Neitsytkivi 
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Aloittaessani lukemaan kirjaa, en tiennyt siitä oikein muuta kuin, että se kuuluu nyt niin muotia olevien jännittävien luonnonhistoriallisten (tai historiallisten) löytöjen ja ainakin löyhästi tositarinoihin perustuvien jännitys- tai seikkailukirjojen kastiin. Ida saa Nobel-voittajalta oudon kiven, joka hänen pitää kuljettaa isoäidilleen. Samaa kiveä jahtaavat niin venäläiset puolirikolliset tutkijat kuin outo kirjailija ja jättiläismäiset lokit. Nobel-kirjalija kaatuu Idan eteen kuolleena kesken juhlallisuuksien ja siitä alkaa hurja pakomatka halki Ruotsi ja Suomen...

Kyllä, melkein kotinurkille hilpaistiin tässä tarinassa. En tullut katsoneeksi etukäteen, mutta kirjailijanimen takana on ruotsalainen kirjailijakaksikko, joten ehkä maantieteellisen sijainnin voi ymmärtääkin. Niin, ja tieteellisestä yhteydestä vastaa Linné ja hänen luonnontieteellinen luokittelunsa. Lisäksi hommaan tuo modernimpaa vibaa nanoteknologia ja sen tuomat mahdollisuudet luonnon manipulaatioon.

Mielenkiintoinen asetelma siis, monessakin mielessä. Ensinnäkin on kiva lukea "tutuhkoilta" tuntuvista tavoista ja ihmistyypeistä kirjassa, jollaisen yleensä odottaa sijoittuvan jonnekin Amerikkaan tai ehkä Englantiin (kuten vähän samantyyppisen Stonehenge-rymistelyn). Toiseksi, kirjassa oli paljon aikasiirtymiä ja selityksiä, jotka elävöittivät itse tarinaa ja taustoittivat sitä mukavasti. Ainakin osa taisi olla ihan "oikeaa" tieteellistä tietoakin. Kolmanneksi, tämä oli oikeasti ihan jännää luettavaa, vaikka tapahtumat ja päähenkilö Ida mielenkiintoisine perheineen välillä vähän hipoivatkin uskottavuuden tuolta puolta.

Vaan pitääkö viihdyttävän kirjan niin kovin uskottava ollakaan? Voihan reissusta silti nauttia. Aika pitkästä reissusta lieneekin kyse sillä kyseessä on kuulemma peräti kuusiosaisen kirjasarjan aloitusosa. Toinen osa on jo ilmestynyt sekin nimellä Fossiilivaltiatar. Sekin pitää lukea jossain vaiheessa, mutta ehkä odottelen seuraavienkin osien ilmestymistä. Inhoan odottelua keskellä tarinaa, vaikka niinhän tässä tietysti nytkin käy...