 |
| Aurinkoa vaihteeksi työmatkalla (ja kuulokkeet tietysti korvissa) |
Äänikirjalaina HelMet Overdrive
Edellisen kerran, kun luin Maeve Binchyä sain liikuttua työmatkoilla, välillä ihan kyyneliin saakka. Jotenkin odotin tälläkin kertaa samanlaista lämpöä, mutta kun ei niin ei. Kun edellisellä kerralla tarinat sitoi yhteen niiden päähenkilöiden vierailu uudessa majatalossa, tällä kertaa pääsemme seuraamaan erään kadun asukkaiden elämäntarinoita - tai ainakin osia niistä. Jotenkin vain kokonaisuus jäi paljon löyhemmäksi. Ehkä se johtui siitä, että lankoja ei mitenkään sidottu yhteen eivätkä tarinat viitanneet kovinkaan usein toisiinsa tai toistensa päähenkilöihin.
Toki tarinoissa itsessään oli monia mielenkiintoisia. Taksikuskin näkökulma erään pariskunnan avioliiton hajoamiseen ja uusien haasteiden syntymiseen seuraavassa suhteessa, oli varsin mielenkiintoinen. Rajallisilla tapahtumilla Binchy maalasi draamaa, joka kaiketi toistuu suhteellisen usein. Ikkunanpesijän rakkaus huonoille teille joutuvaa poikaansa kohtaan on juuri niin rajaton kuin voisi kuvitellakin, sydämen sivistys koulutusta voimakkaampaa. Yksinäisen naisen yksinäisyys osoittautuu katkeraksi ja itselle välttämättömäksi vaikka tarjolla olisi seuraa ja ystävyyttä.
Binchyn tarinointia kuuntelee mielellään, mutta tällä kertaa "se jokin" jäi puuttumaan. En tirauttanut sitten kyyneleen kyyneltä. Työmatkat kyllä sain kulumaan rattoisasti.
Nyt onkin jäljellä enää yksi etäpäivä ja sitten alkaa jo kovasti odotettu kesäloma! Saa nähdä, miten käy äänikirjakuuntelun, kun noita yksinäisiä bussi/metromatkoja ei enää olekaan joka päivä. Pitänee lähteä reippaasti kävelylle. Nyt on kesken sellainen kirja, jota saisi kuunnella melkein pari tuntia päivässä, jos meinaa ehtiä laina-ajan puitteissa. Katsotaan, miten käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti