Aikahyppy : Ilta Marskin seurassa

Mikkelinmatkani oli täynnä historiaa. Kaupunki on kahden valtakunnan rajaseuduilla joutunut näkemään jos jonkinlaisia taisteluja ja valloituksia.  Savilahti vilahtelee monissa historiallisissa romaaneissa ja ihan virallisissa dokumenteissakin, kuten nyt vaikka Pähkinäsaaren rauhankirjassa. Mikkeliksi kaupunki ristittiin vasta 1600-luvulla, kun asukkaat kerran aina menivät Mikkeliin eli Arkkienkeli Mikaelin kirkkoon.

Viime vuosisadalla Mikkeli lienee kuitenkin tunnetuin sotien ajan päämajakaupunkina, josta Marsalkka Mannerheim johti Suomen sotatoimia. Marski vietti kaupungissa aikaa useamman vuoden rupeaman, mutta kurjasta ajankohdasta huolimatta ei kuitenkaan varsinaisessa kurjuudessa. Hänen vakio lounas- ja illallispaikkansa nimittäin oli Mikkelin klubi. Tuo vain herroille avoin klubi pisti parasta pöytään ja legendat syntyivät - tiukka kuri, tarkat tavat ja tietysti Marskin ryyppy.

Marskin ryyppy kaadetaan piripintaan

Marskin ryyppyjä maisteltiin myös aikahyppymme aikana. Pääsimme porukalla syömään illallista Mikkelin klubille, tosin vain ravintolasalin puolelle sillä klubi on edelleen yksityinen ja vain herroille tarkoitettu. Edes rouva Maaherraa ei aikanaan hyväksytty klubin jäseneksi."Hrmmph...", sanoo sisäinen feministini, mutta onhan tuossa tietynlainen oma historiallinen charminsa.

Marski muuten joi lounaalla aina yhden ryypyn ja illallisella kaksi. Ryyppy kuuluu leikata kolmeen osaan eli se juodaan kolmella kulauksella ja vain silloin, kun Marski niin sanoo. "Hyvää ruokahalua!". siis kajahti kaikkiaan kuuteen kertaan illallisemme aikana.

Meillä olikin Marski illallisseurana. Jo 148-vuotiaaksi itsensä esitellyt Marsalkka oli voimissaan. Pöydästä noustiin vain hänen luvallaan, ryyppyjä kumottiin vain komennosta. Kaiken kuitenkin korvasivat ihanat muistelmat ja anekdootit historiasta itse päähenkilön kertomina. On muuten hurjaa, miten kaksi isoa pöydällistä aikuisia ihmisiä voi eläytyä tosissaan tunnelmaan. Jo esittelykierroksella miehet kumarsivat ja sotilasarvot kajahtelivat esittäytyessä. Nähtiinpä yksi käsisuudelmakin, Marskin toimesta tietysti.

Ruoka oli perinteisiä klassikoita, iltaan sopivaa ja herkullista, mutta parasta oli kuitenkin kokemus aikahypystä. Ihan oikeasti sitä ajatteli olevansa Marskin seurassa, silloin joskus. Ihan mahtavaa. Ehdottomasti kokemisen arvoista, jos joskus saatte mahdollisuuden osallistua Marsalkan illallisille. Jos tunnet historiaa, voit eläytyä anekdoottien elävöittämiin tuttuihin nimiin ja tapahtumiin. Jos historiankirjat ovat jääneet vähemmälle lukemiselle, voit nauttia tunnelmasta ja oppia uutta koko pitkän illallisen ajan -  ja samalla nauttia herkullisesta ruoasta.



Kiitokset Mikkelin Klubille herkullisesta ateriasta ja mielenkiintoisesta miljööstä. 

Erityiset aplodit ja nöyrä kiitoskumarrus Timo Närhinsalolle illan näyttelijäsuorituksesta. 
Veitte meidät aivan mahtavalle aikamatkalle!

Seinätkin kertoivat tarinoita

Menusta lisää ruokablogin puolella.

p.s. tämä ei ollut blogiyhteistyötä, vaan pääsin illallisille mukaan ihan toisessa kontekstissa...