Stonehengestä lukee ihan vain... no Stonehengenkin vuoksi

Sam Christer: Stonehengen perintö 
Oma ostos Elisa Kirjan alesta

Erityisesti minut sai tähän kirjaan tarttumaan siinä kuvatut tapahtumapaikat. Stonehenge on kiihottanut ihmisten mielikuvitusta kautta aikojen. Eikä se ihme olekaan. Kivet huokuvat salaperäisyyttä ja niiden vieressä käveleminen on jo kokemus sinänsä. Suojanarujen takaakin saattaa aistia voimia, joita ei nykyihminen ymmärrä. Siis ihan oikeasti. Minä olen mielestäni aika realistinen ja jalat maassa - nainen, mutta Stonehenge veti hiljaiseksi. Itse asiassa sen vaikutus tuntui, vaikka vain katsoi bussin ikkunasta tiellä ohi kiitäessä. Olen kokeillut molempia, vieressä kävelyä ja bussilla ajoa. Muistan tunteen edelleen vaikka molemmista on vuosia ja taas vuosia aikaa.

Stonenge siis saa minut varmasti kiinnostumaan ja sen mainetta ovat käyttäneet hyväkseen lukemattomat kirjailijat. Toiset paremmalla lopputuloksella kuin toiset. Sam Christer ei onneksi yritä tehdä kirjastaan tärkeämpää tai mystisempää kuin mitä tarina edellyttää. Lukukokemus oli varsin viihdyttävä.

Salainen kultti, mystisiä voimia, uhreja ja kidnappauksia eli luvassa oli aika perinteistä jännitystä. Enkä kirjaan pettynytkään. Se oli aikalailla sellainen kuin kuvittelinkin. Tarina eteni jouhevasti, mukana oli sopivasti epäuskottavia juttuja ja jännitystäkin lukukokemusta piristämässä. Ihan kelpo jännäri siis.

Gideon Chase saapuu vastaanottamaan isänsä jättämän perinnön. Samalla hän yrittää ymmärtää, miksi menestynyt tutkija ampui itsensä. Mikä sai hänet tarttumaan aseeseen ja miksi juuri nyt? Kun isän talosta löytyy salainen huone ja sieltä päiväkirjoja vuosien takaa, huomaa Gideon sotkeutuneensa johonkin salaperäisempään ja suurempaan kuin hän osasi kuvitellakaan. Amerikkalainen perijätär karkaa henkivartijoiltaan romanttiselle retkelle. Stonehenge kutsuu, mutta romanttinen piknik muuttuukin joksikin ihan muuksi. Rikoskomisario Megan Baker tutkii kadonneen nuoren miehen tapausta, mutta saakin kohta pöydälleen jotain paljon suurempaa. Tutkimusten edetessä hän joutuu huomaamaan juttuun sekaantuneen ihmisiä, joihin pitäisi voida luottaa.

Tarinan polut etenevät reippaasti lyhyissä luvuissa ja niiden väliset yhtymäkohdat ovat sopivasti ennalta-arvattavia, mutta kuitenkin myös yllätyksellisiä. Sujuva teksti on mukavaa ja helppoa luettavaa. Stonehengen perintö ei ole mikään suuri klassikko, mutta puolustaa kunnialla paikkaansa kevyemmän iltalukemisen puolella. Tällainen piristää mieltä aina välillä.