Tinkimätöntä rokkikukkoilua lempein ottein

Ari Väntänen: Michael Monroe
Kuunneltavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta 
Lukijana Petri Hanttu

Tää on mennyt ihan Monroeksi - tiedättehän sen pitkän blondin, joka laulaa?
Tai siis... en minä nyt sentään ole rocktähdeksi rupeamassa ja kukkoilunkin jätän nuoremmille, mutta jostain syystä Michael Monroe on viime aikoina tullut vastaan vähän joka käänteessä.

Monroe on minulle muistuma hamasta nuoruudesta. Ehdin olemaan Hanoi Rocks (sen alkuperäisen) fani viimeisen levyn ajan, kunnes Razzlen kuolema hajotti bändin. Million Miles Away on edelleen yksi kaikkien aikojen suosikkejani. Sitten tuli tauko, pitkä tauko. Minä en pahemmin yleisestikään ottaen kuuntele musiikkia ja Michael Monroen uran käänteet jäivät kokonaan seuraamatta.

Uudestaan Michael Monroe osui tutkaani, kun aloin seurata The Voice of Finlandia, joka sivumennen sanoen on ainoa laulukilpailu kautta tosielämäohjelma, jota olen jaksanut katsella useamman kauden verran.  Tvofissa sympaattisella tavalla weirdo blondi on vienyt shown muilta useammin kuin kerran. Monroessa on jotain vastustamattoman herkkää ja kilttiä, mutta asenteella. Kun sitten silmiini osui äänikirjana Michael Monroen elämäkerta, oli ihan pakko kuunnella.

Kyllähän tuota kuuntelikin. Suomen ensimmäisen kansainvälisen tähden elämä on ollut täynnä kaikenlaisia rockn'roll -käänteitä kadulla asumisesta ja huumeiden houkutuksista selviämisestä tuntien päivittäiseen kuntoiluun ja lavalla riehumiseen.Täytyy nostaa hattua ainakin miehen tinkimättömyydelle, vaikka elämäntavassa aina välillä näin äiti-ihmistä hirvittäviä pakkomielteen piirteitä on ollutkin. Naisena sitä arvostaa myös rokkitähden (ainakin omien sanojensa mukaan ja miksei niitä uskoisi) käsityksiä parisuhteesta ja uskollisuudesta. Mitä ilmeisemmin eivät yhden yön bändärikuviot ole miestä koskaan kiinnostaneet ja hänellä onkin meriittinään myös kaksi onnellista ja pitkää avioliittoa.

Kaikkein eniten kirjasta vamaan saisi irti, jos tuntisi Michael Monroen musiikin ja bändihistorian vähän paremmin. Minä kun pysähdyin sinne kahdeksankymmentäluvulle, niin en aina ihan pysynyt kärryillä levyanalyysien kohdalla. Levyjen ja laulujen nimet menivät kirkkaasti ohi, mutta kuulostivat toki varsin ansioituneilta ihan kerrottuinakin.

Kerrottuna tämä kirja onkin parhaimmillaan juuri noiden listausten vuoksi. En ehkä olisi jaksanut niitä kahlata lukumuodossa läpi, mutta Petri Hantun lukemana ne kuulostivat mukavalta jutustelulta ja niitä jaksoi kuunnella useammankin metromatkan verran. Lukija oli varsin sopivan kuuloinen kirjalle muutenkin, mutta välillä korvaan särähtivät pienet englannin ääntämyksen haasteet. En tiedä ovatko kyseessä aksentti- tai murre-erot, mutta olisi luullut ääntämyksestä niin kovin tarkkana laulutuomarina Michael Monroen ehkä kiinnittävän vielä enemmän huomiota myös kirjansa englanninkielisten sanojen äänneasuun. Toki se toi myös sellaista mukavaa suomalaista särmää kirjan luentaan.

Sen kirja sai aikaan, että etsin vanhaa Hanoi Rocksia YouTubesta. Olivat ne nuoria siihen aikaan. En uskalla edes ajatella, miten nuori itse olinkaan.  Pitää varmaan vielä kuunnella jossain välissä vielä uudenpaakin Monroeta, tiedä vaikka tykkäisin.

E-kirjanakin minulla on tällä hetkellä luettavana elämäkerta. Siinäkin nuori mies lähtee ulkomaille ja kokee omituisia asioita. Mistä noita outoja tyyppejä niin riittääkin. Ympäristö ja taide ovat siinä kirjassa jotain aivan muuta muin Monroen maailma, mutta jotain samaa on molemmissa tarinoissa. Palataa siihen, kunhan saan kirjan loppuun.

Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta