Lainaan ja kommentoitavaksi kanssalukijalta, jota kiinnosti kuulla toinenkin mielipide
Kun suomalaisia sukujuuria omaava kirjailija kirjoittaa suomalaisista Amerikassa ja kirjan nimi on "Suomalainen tyttö"... No, pakkohan se on lukea. Jos ei muuten, niin ihan kansallisesta uteliaisuudesta.
Sinänsä kirja ei oikein istu siihen tyyppiin, johon ensimmäiseksi tarttuisin. Vierastan usein amerikkalaisten kirjoittamia ja Amerikkaan sijoittuvia kirjoja (kuten pohdin täällä) ihan vain sen takia, että niissä analysoidaan asiat puhki. The Finnish Girl sortuu vähän samaan. Ei siksi, että henkilöhahmot analysoisivat asioitaan vaan, koska tarinan rakenteessa...
No, nyt menin jo vähän itseni edelle. Otetaanpas askel taaksepäin.
The Finnish Girl kertoo tarinan salaisuuksista ja siitä, miten jokaisella meistä on niistä oma osuutemme, mutta joidenkin salaisuudet painavat enemmän ja tuppaavat kumuloitumaan liian raskaaksi taakaksi. Lempi kasvaa iäkkäiden suomalaissyntyisten vanhempien maatilalla. Älykäs tyttö tähtää muuttamaan maailmaa, mutta 50-luvun Amerikan kommunistijahti sotkee hänen suunnitelmansa. Jotain keikahtaa paikoiltaan, ja Lempin elämä saakin toisenlaisen suunnan. Asioiden sujumista eivät edesauta Lempin syntymään liittyvä salaisuus, isoveljen katoaminen Neuvostokarjalan metsiin tai syntymätaipumuksena saatu ailahtelevainen tunne-elämä.
Kirjan rakenne on mielenkiintoinen. Kirja alkaa lopusta ja tilanteeseen johtavat tapahtumat aukeavat vanhan arkun sisältä löytyneiden dokumenttien ja valokuvien kautta. Jokainen muisto kerrotaan eri henkilön näkökulmasta ja tarina kulkee 1900-luvun alusta aina 80-luvulle. Ensimmäiset pari kierrosta tuntui siltä, että tarinaan tuli uutta sisältöä ja niitä luki tyytyväisenä. Sitten alkoivat asiat toistumaan. Lisäksi tuntui siltä, että loppua kohden myös kunkin pätkän sisällä jäätiin pyörimään kehän laidalla ja palattiin samoihin juttuihin uudelleen ja uudelleen. Lukeminen kävi siinä kohtaa vähän raskaaksi.
Silti luin kirjan loppuun ja se kertoo siitä, ettei se nyt ihan huono ollut. Historialliset yhteydet ja ajankohdat olivat mielenkiintoisia ja vähän tietämättömällekin aukesi ja yhdistyi monta asiaa. Ehkä juurikin pyrkimys historialliseen tarkkuuteen ja kuvaukseen teki tarinaan vähän turhaakin toistoa, mutta toisaalta se auttoi kuvittelemaan henkilöiden motiiveja, vaikken varsinaisesti päässyt samaistumaan yhteenkään. En itse asiassa oikein edes pitänyt kenestäkään, Eeroa ehkä olisin halunnut ymmärtää.
Mitä The Finnish Girl sitten kertoo meistä suomalaisista? No ainakin sen, ettemme puhu tunteistamme, teemme lujasti töitä ja puskemme sisulla päin mahdotonta. Kliseistä ehkä, mutta kaipa noissa on ainakin joskus ollut jotain totuudensiementäkin.
Kirjaa lukiessa tuli muuten taas todettua yksi suuri syy siihen, että luen niin paljon nykyään e-kirjoja. Präntti oli suhteellisen pientä ja tiheää. Jo se yksistään hidasti lukemistani. Kiireiset työviikotkin tosin vaikuttivat osaltaan siihen, että tämän kirjan lukemiseen meni peräti pari viikkoa, vaikken samaan aikaan varsinaisesti muuta lukenutkaan. Mitä nyt kuuntelin äänikirjoja paikasta toiseen kulkiessani.
Hmm, amerikansuomalaiset ovat kyllä aiheena kiinnostava ja enpä ollut tullut ajatelleeksi vaikkapa mccarthyismin vaikutuksia näihin (kun suomalaisten joukossa oli ilmeisesti suhteellisen paljon kommunisteja, ammattiyhdistysväkeä ja muita epäilyttäviä tyyppejä...)
VastaaPoistaJoo, en ole asiaa sen tarkemmin pohtinut minäkään aikaisemmin. Ihan mielenkiintoinen historiallinen konteksti tällä kirjalla siis.
Poista