Hämärä Jäätelökauppias

Katri Lipson; Jäätelökauppias
Oma ostos Elisa Kirjasta

Tehdään elokuvaa jossain päin Tsekinmaata. Nainen esittää naista pakomatkalla jostain jonnekin, mies hänen kanssaan pakenevaa. Pelko kiinnijäämisestä ja pelko toiseen takertumisesta tekee elämästä tuskaa.
Sitten palataan todellisuuteen, jossa nainen muistuttaa elokuvan naista, mutta ei sitten kuitenkaan. Todellisuus kietoutuu fiktioon ja kaiken taustalla on itäblokin harmaa todellisuus.
Sukupolvi vaihtuu eikä nuorempikaan pääse karkuun historian muureja, jotka kuitenkin ovat ehkä enemmän mielissä kuin todellisuudessa aitoina välissä ennen ja jälkeen.

Kuulostaako sekavalta? Sitä Katri Lipsonin kirja oli myös lukukokemuksena. Minulla oli tästä mielikuvana, että moni oli tykännyt ja minullakin se keikkui lukulistalla pidemmän aikaa. Elisa Kirjan tarjouksesta se sitten viimein kulkeutui myös luettavaksi. En oikein tiedä tykkäsinkö.

Onhan tuo ihan taitavasti kudottu ja kirjoitettu ja tunnelmakin on sopivan ahdistava. En kuitenkaan oikein päässyt koko aikana mukaan ja epämääräsyys alkoi jossain kohtaa vähän ärsyttämäänkin. Tiedän, se on varmasti kirjassa ihan tarkoituksellista, mutta minä taidan olla selkeiden juonien nainen. Tai siis, minusta on mukavaa, että minua hämätään ja yllätetään kirjoissa, mutta tuollainen ikävässä vellominen ja kaiken epämääräinen tuhruisuus vähän harmittaa.

Kirja on ilmeisen arvostettu, sillä se on voittanut Euroopan Unionin kirjallisuuspalkinnon 2013. Ehkäpä kirjan taiteellinen ote on tuonut sille menestystä. On hienoa, että kirja menestyy, en minä sitä. Jotenkin vain tuli mieleeni, että pitääkö taiteen olla vaikeaselkoista ja hämärää saavuttaaksen myös arvostelusuosiota. Toki myönnän teoksen arvon ja hyvät puolet. Taitavan ihmisten ja tapahtumien linkittelyn, sukupolvet ylittävän ikävän hienovaraisen kuvauksen ja henkilöhahmojen identiteettien etsimisen turhuuden. Siltikään ei tämä oikein ole minun kirjani.

Kannattaa tosin lukea myös muiden mielipiteitä asiasta
Luettua -blogissa kirjasta oli pidetty, vaikka toisaalta epämääräisyys oli huomioitu sielläkin
Kulttuuri kukoistaa -blogissakin tämä on luettu

Sainpahan taas yhden pois TBR100 listalta, vaikka lista kai on venynyt ja vanunut tuon version jälkeenkin.