Minulla on uusi harrastus. Kun ulkona on mustaa ja märkää, eikä työnteko maistu, saa kummasti kirjoitettua vaikka raapaleita. Kurpitsalyhty vietiin pihalta pois, mutta tonttua ei vielä ole näkynyt. Ehkä pitäisi ripustaa pihalle jouluvalot pimeää vastaan. Tai leipoa niitä pipareita.
Vahdinvaihto
Tietämättään taikoen kaiversi veitsi hampaisan irvistyksen
ja kolmiosilmät. Liekit hehkuivat tuijotuksen olohuoneen ikkunasta
sohvannurkkaan saakka. Kurpitsakeitto valui lämpönä vatsaan, siemensämpylät
murenivat hampaissa. Kepposten uhka soi ovikellon rimpautuksessa. Riiviöt kulkivat ja nauru helisi. Öinen
mustuus piilotti kurpitsaukon pyörivän loihdinnan.
Vaihtui kuu pidemmälle. Pakkanen puri. Kynttilän loimossa
irvistys valahti vasemmalle sivulle, katse nuupahti. Liekki sammui ja voima
väheni. Ukon taika ei enää pidä marraskuun mustuutta talosta poissa. Oranssit
posket lysähtävät räntäsateen alle. Synkkyys levittää lonkeronsa kynnyksen yli.
Kurpitsaukko lätsähtää kompostin päälle. Se iskee kerran
silmää kulmalla vilahtavalle hiippalakille ja paiskaa kipinän pieneen kouraan. Pihalla
loistavat tuikut ja piparituoksu leijuu ikkunoista. Joulutaikojen vuoro.
Ensimmäinen raapale
Ensimmäinen raapale
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti