Elisa Kirjalta luettavaksi ja blogattavaksi
Luin Nina Hurman Yönpunaisen höyhenen jo yli vuosi sitten. Aloittaessani Saimista alias Rougesta kertovan sarjan toista osaa huomasin, etten oikein muistanut kaikkia aiempia tapahtumia, joten lukaisin samassa sitten tuonkin uudelleen. Edelleen pidin tunnelmasta, edelleen koin tarinan ehkä hieman hötöiseksi ja sekavaksi.
Mukavasti atmosfääriin sukeltaneena sitten tartuin Hatuntekijän kuolemaan uudelleen. Täytyy sanoa, että pohjustus kannatti. Aikakausi aukeni ihan uudella tavalla ja pystyin keskittymään henkilöihin ja tapahtumiin.
Nuori nainen putoaa kerrostalon parvekkeelta ja kuolee. Joku myy myrkytettyä pirtua, joka sokaisee tai tappaa. Liittyvätkö tapahtumat toisiinsa ja miten rikoksiin on sekaantunut Rougen ja Toivon vankilasta vapautunut vanha tuttu?
Tarina kiemurtelee mielenkiintoisin kääntein ja matkan varrella tavataan myös vanhoja tuttuja. Kansalaissodan aikaiset intohimot ja ideologiat vievät ihmisiä eri suuntiin, väkisinkin, ja myös niitä, jotka haluaisivat vain elää omaa elämäänsä. Kaiken yllä ja keskellä on rakkaus.
Tässäkin kirjassa parasta on tunnelma. Se on sellainen sateinen ja synkkä, vaikka kesää eletäänkin. Pidän myös tarinan henkilöistä ja heidän rosoisuudestaan. Kukaan ei ole kokonaan hyvä tai paha. Kaikki kykenevät rakastamaan, mutta myös vahingoittamaan. Rouge on kaikessa ristiriitaisuudessaan mielenkiintoinen hahmo. Hän on toisaalta niin kovin herkkä, mutta toisaalta vahvatahtoinen nainen, joka ei kaihda yleisten konventioiden vastustamista saadakseen haluamansa. Korpelan hahmo on ehkä pikkuisen nössykkä - hänen toivoisi välillä vähän ryhdistäytyvän. Toisaalta hän on se vahva ja miehekäs, kun Toivo-veli taas vaikuttaa naiivilta, isojen poikien leikeissä riehuvalta pikkupojalta.
Itse tarina vaikutti tässäkin kirjassa vähän hajanaiselta. Aina en tiennyt, miten kuvauksellinen kohtaus oikein liittyi itse juoneen, tai mihin suuntaan se sitä kuljetti. Toisaalta en tiedä, pitääkö sitä dekkareissakaan aina niin hyvin pysyä joka yksityiskohdasta kärryillä. Voihan sitä vaan antaa mennä ja nauttia? Kyllä minä kuvittelen rikoksen tapahtumainkulun kuitenkin tarpeeksi tarkkaan ymmärtäneeni...
Oman säväyksensä lukemiseen toi viimeaikainen keskustelu (#viskigate) Suomen nykyisestä alkoholilainsäädännöstä ja sen aiheuttamista vähän surkuhupaisistakin tilanteista. Kirjassa kuvataan aika hyvin kieltopolitiikan aiheuttamista ongelmista. Täytyy toivoa, että nykyistä tiukentuvaa kieltoajattelua ajavat lukisivat tämänkin romaanin ja suhteuttaisivat vähän ajatuksiaan nykymaailmaan.
 |
| Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti