Tiesinpäs! Herkullinen elämä - elokuva on kirjaa parempi!

Herkullinen elämä 
Ohjaus : Lasse Hallström
Rooleissa mm. Helen Mirren, Om Puri, Manish Dayal, Charlotte Le Bon

En ole varmaan ikinä sanonut näin, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Elokuva on kirjaa parempi. Kyllähän minä sitä tietysti ennakoinkin. Herttaisesta tarinasta huolimatta, kirja oli aina välillä pikkuisen puisevaa luettavaa, mutta jo tekstistä visuaalisuus nousi silmille.

Nuoren kokin matka intialaisesta perheravintolasta ranskalaisen gurmeeruoan maailmaan hemmottelee ruokaharrastajaa esittelemällä erilaisia ruokalajeja kohtauksesta toiseen. Valmiit annokset eivät kuitenkaan ole pääosassa, vaan tarinan tunteet ja tapahtumat etenevät nimenomaan keittiön toimien kautta. Keittiövälineiden ja ruoanlaiton käyttäminen tehokeinoina toimii. En olisi ikinä uskonut, että kasvisten leikkaamisen katsominen voisi riemastuttaa, tai että kastikkeiden valmistamista kuvaamalla voisi kuvata kihelmöivää jännitettä nuorten välillä. Kaikkein parhaiten mieleen jäi "höyrykohtaus", jonka aikana nauroimme ääneen. Käykää katsomassa elokuva. Tiedätte kyllä, mitä kohtaa tarkoitan. Sitä ei oikein voi selittää, tai no, ehkä voisi sanoa jotain sellaista kuin sumusta esiin ilmaantuva pelottava härkä...

Elokuvassa on hauskasti kaksi päähenkilöpariskuntaa. Nuori chef ja hänen naispuolinen vastineensa ovat tietysti keskiössä, mutta kyllä shown vievät sittenkin "vanhukset". Helen Mirren Michelin-ravintolan Madamena sekä Om Puri intialaisena patriarkkana ovat juuri sopivasti karrikoituja saadakseen aikaan herkullisia tilanteita. Taitaa konkarien kokemus myös auttaa dialogin, katseiden ja eleiden yhteispelissä. Ovathan nuoretkin herttaisia ja ennen kaikkea kaunista katsottavaa, mutta he jäävät auttamatta hieman kokeneempien jalkoihin.

Kauniita ovat myös maisemat. Varsinkin ranskalaisen kylän pittoreskit talot ja kukkulat saavat matkakuumeen nousemaan. Sitten on se tori ja kaikki ne ihanat tuotteet toripöydillä, niin ja metsä herkkutatteineen. Eivätkä intialaisen ravintolan värikäs vilinä ja Michelin-ravintolan hienostunut eleettömyys ole yhtään tylsää katsottavaa nekään.

Itse tarinaa on muokattu kirjasta, mikä on todella hyvä. Vähän jaarittelevat tapahtumat on pakattu juoneen, joka etenee, muttei turhia kiirehdi. Lopustakin tykkäsin enemmän. Onhan elokuva vähän Hollywoodimainen, mutta hyvässä mielessä. Ainakin tarinalla on elokuvassa selkeä rakenne. Jos jotain sanomaa kaipaa, niin sellaisena voisi pitää suvaitsevaisuuden tärkeyttä ja ruoan vahvuutta siltojen rakentajana. Hymy on ehkä se lyhyin matka ihmisten välillä, mutta hyvät maut ja herkuttelu tuovat ihmiset toistensa luokse.

Minä pidin elokuvasta paljon. Se oli juuri sopiva sunnuntai-iltapäivän piristys. Herttainen tarina, jonka parissa hyvästä ruoasta tykkäävä viihtyi mainiosti.

Elokuvan ensi-ilta on 29.8.

Liput elokuvan ennakkonäytökseen (ja kirjan pokkariversion) tarjosi Nordisk Film