Lisää ruusuista viihdettä... toimii äänikirjana

Debbie Macomber : Rose Harbour in Bloom (lukijana: Lorelei King)
HelMet/Overdrive äänikirjalaina

Olen huomannut, että äänikirjana jaksan kirjoja, joita en ehkä muuten tulisi lukeneeksi. Turhista kirjoista tuossa jo keskusteltiinkin, mutta minä olen vuosia vähän vierastanut (chick litin lisäksi) sellaisia selvästi naisille tarkoitettuja, vähän laskelmallisesti tunteisiin vetoavia tarinoita. Niitä, joissa tapahtuu tragedia, mutta urheasti päähenkilö jatkaa elämäänsä ja siinä sivussa parantelee muidenkin rakkauselämää tai elämää yleensä.

Rose Harbour in Bloom osuu napakymppiin juurikin tuossa elämänparannussarjassa. Jo Marie Rose hankki majatalon miehensä kadottua helikopterionnettomuudessa Afganistanissa. Hän yrittää saada elämää takaisin raiteilleen menetyksestä huolimatta. Majataloon saapuu vieraita, joilla on omat ongelmansa. Annie järjestää isovanhemmilleen 50-vuotishääpäiväjuhlaa, mutta jostain syystä nämä kinastelevat jokaisesta pienestäkin yksityiskohdasta. Mitä on tapahtunut toisiinsa kiinni hitsautuneelle avioparille ? Samalla Annie koittaa viimeinkin päästä eroon pettävästä sulhasestaan, eikä asiaa auta yhtään juhlapaikalle ilmestyvä nuoruudenrakkaus. Mary Smith puolestaan taistelee syöpää vastaan ja saapuu majataloon taakkanaan suuri salaisuus...

Kuten arvata saattaa ja tietää jo kirjaan tarttuessaan, elämänsolmut aukeavat silmien avautumisen myötä ja kirjan lopussa asiat ovat ainakin matkalla parempaan suuntaan. Herttaista, lämpöistä ja jotenkin niin herkän parantavaa - ja jotenkin vähän kornia ja ärsyttävää. Niin, kirjana en tähän välttämättä tulisi edes tarttuneeksi. Äänikirjana taas...

Toki kyseessä on myös henkilöhahmot taitavasti eläväksi tekevä lukija, mutta jotenkin tällainen dialogia käyttävä ja nimenomaan henkilöhahmoihin keskittyvä tarinointi sopii hurjan hyvin vähän pätkittäin kuunneltavaksi kirjaksi. Tämä oli yksi parhaita äänikirjakokemuksiani. Ei kirja tietysti ole tekstinäkään huonosti kirjoitettu, mutta äänikirjana näköjään nautin jotenkin myös vähän toisenlaisista kirjoista kuin lukiessa.

Ehkä äänikirja jotenkin muistuttaa perinteistä tarinankerrontaa? Kun kuuntelee, ei oikein voi palata tarkistamaan yksityiskohtia, kielelliset virheet eivät särähdä samalla tavalla ja muutenkin sitä vain eläytyy tarinaan ja tunnelmaan enemmän kuin "kirjallisiin ansioihin". Se ei tietysti aseta luettavalle kirjalle yhtään pienempiä vaatimuksia, mutta sitä kiinnittää huomiota jotenkin erilaisiin asioihin. Nimenomaan ne tarinalliset seikat nousevat arvossaan. Enhän minä toki kirjoja lukiessakaan ole mikään kielipoliisi, kaukana siitä näillä kompetensseilla, mutta kuitenkin.