Sivut

28.6.2014

Kesälukemista : Ruma kreivitär

Kaari Utrio : Ruma kreivitär
Kesälukemista kirjastosta 

Kesä, sade ja historialliset romaanit on klassinen yhdistelmä. Kun romaanin on kirjoittanut Kaari Utrio ollaan jo melkein lapsuudenmuistoissa, paitsi että nyt ei puhuta niistä keskiaikaan sijoittuvista ritariromaaneista vaan 1800-luvun Helsinkikuvauksista. Ei silti, minä pidän molemmista. Ainoana huolena on, että ajan kuluessa on vaikea erottaa romaaneja toisistaan Oppinut neiti, Seuraneiti ja Ruma kreivitär kun ovat aikalailla samantyylisiä.

Jokaisessa kirjassa on köyhä, mutta sivistynyt nuori nainen, joka haluaa selvitä omillaan. Jokaisessa kirjassa on vähän porvarillinen, mutta ah, niin ritarillinen rikas mies. Jokaisessa kirjassa on vaikeuksia ja ikäviä rovastinrouvia tai muuten vaan tyrannimaisia vanhoja tätejä. Jokaisessa kirjassa on vaikeuksia, mutta sitten koittaa rakkaus. Ihania siis, mutta pienissä määrin kerralla. Ei näitä kauhean montaa ihan peräjälkeen jaksa lukea.

Ruma kreivitär kertoo kahdesta sisaruksesta, jotka kreivi-isän pelihimo pudottaa köyhyyteen ja sukulaisten armoille. Paikalle ilmaantuu ulkomailta palannut tupakkatehtailija. Hän on vanhan merikapteenin poika, joka on menestynyt elämässään ja tulee tasaamaan tilejä lapsuutensa kokemusten kanssa. Tarinan käänteissä juonitellaan niin avioliittomarkkinoilla kuin talouden kentällä ja parikatrilli pyörii useampaankin kertaan, ennen kuin päädytään loppuratkaisuun.

Kirja on taattua Utriota historiallisine yksityiskohtineen, vaikka niitä ehkä Rumassa kreivittäressä onkin hiukan vähemmän kuin noissa kahdessa muussa. Mielenkiintoista kuitenkin.

Mitäpä tästä nyt sitten muuta sanoisi, varsin mukavaa kesälukemista.

4 kommenttia:

  1. Minustakin näitä on mukava lukea silloin tällöin. Tuttua ja turvallista luettavaa, jossa jo heti alussa tietää suunnilleen, mitä tulee tapahtumaan.

    VastaaPoista
  2. Nämä oli vielä niitä hyviä 1800-luvun epookkeja joissa oli toimelias sankaritar ;) Uusimmassa olikin sitten neiti jota miehet ohjailivat loppumetreille saakka, eikä sitä ollutkaan niin miellyttävää lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ninhän se taisi ollakin, vaikka ovat nämä kyllä silti kaikki aika samanlaisia. Minusta mielenkiintoisinta on historiakuvaus, tarina menee vähän siinä sivussa.

      Poista