Hyvän mielen vaatekaappi

Rinna Saramäki : Hyvän mielen vaatekaappi - ratkaise omat vaatepulmasi ja samalla globaalin muotiteollisuuden epäkohdat
Luettavaksi ja blogattavaksi vapaavalintaisena Elisa Kirjalta

Minä, vannoutunut fiktiofriikki olen viime aikoina lukenut useammankin tietokirjan. Myönnetään, ne ovat enemmänkin sellaisia popularisoituja versioita, mutta kuitenkin tai ehkä nämä 2 viimeistä ovat ennemminkin olleet tuollaisia elämänparannuskirjoja. Kunto 2.0 koitti saada minua liikkumaan enemmän (en ole kyllä huomannut mitään varsinaista muutosta) ja nyt Hyvän mielen vaatekaappi patistaa järjestämään ja järkeistämään vaatevarastoani.

Tavoite on jalo ja varmaan tarpeellinenkin. Ohjeetkin ovat varsin järkeenkäypiä. "Osta vain tarpeellista! Suunnittele ostoksesi! Älä sorru halpisostoihin!" Tosin minun ongelmanani eivät viime aikoina ole olleet ylenmääräiset vaateostokset (en rehellisesti sanoen ole ostanut ainakaan puoleen vuoteen muuta kuin muutamat sukkahousut), vaan enemmänkin kaapeissa roikkuvat vanhat ja kulahtaneet vaatteet, joita kuvittelen tarvitsevani vaikka kotivaatteina. Tosin en tiedä, kuinka monta vuotta minun pitää kotona vetelehtiä, että saan ne kulutettua.

Järkeistetyn ostamisen todetaan kirjassa myös auttavan vastuullistamaan vaateteollisuutta. Kaikki me olemme kuulleet orjatyövoiman käytöstä, kemikaalien aiheuttamista ympäristöhaitoista ja jatkuvan voiton maksimoinnin ja kuluttajien hinnanalennusvaatimusten aiheuttamista paineista jatkaa samaan malliin. Kirjassa annetaan paljon tietoa materiaalien ja valmistustapojen ympäristövaikutuksista sekä siitä, miten tavallinen kuluttaja voi valinnoillaan ja toimillaan vaikuttaa.

Pitää varmaan siivota vaatehuone taas "sillä silmällä" ja miettiä tarkasti seuraavat ostokset. Kirja oli täynnä hyvää asiaa, vaikka täytyy myöntää, että tällainen muodista suhteellisen tietämätön ja vaatteita pääasiassa vain tosi tarpeeseen ostava ei ehkä ihan kaikkia yksityiskohtia jaksanutkaan lueskella. Kirja äityi välillä myös vähän listamaiseksi, jolloin "juoni" vähän jämähti ja vaati todellista paneutumista, että pääsi eteenpäin. Toisaalta hauskat piirrokset ja lyhyet tietolaatikot piristivät ja rytmittivät kirjaa.

Lukemista haittasi myös formaatti. Miksi ihmeessä kirja on jätetty pdf-muotoon, jossa kirjainten kokoa ei voi säädellä ? Kirjaimet olivat joko niin pientä, ettei niitä pystynyt lukemaan edes tihrustamalla tai sitten joutui sivun keskellä siirtelemään tekstejä saadakseen koko tekstin sivulla näkyviin. Lukumukavuus ei todellakaan ollut huipussaan. Seuraavalla kerralla taidan välttää pdf-muotoisten kirjojen hankkimista muuten kuin ihan pakon edessä.

Luettavaksi ja blogattavaksi vapaavalintaisena Elisa Kirjalta