Minähän olen täällä harmitellut, kiukutellut, voivotellut ja muuten vaan valittanut jo monta vuotta, miten jälkikasvuni ei ole perustanut kirjoista ollenkaan. Pakolla on saatu vähän lukemaan jotain, joskus. Nyt lupaan olla hiljaa ainakin jonkin aikaa, nimittäin...
(1) Olimme käymässä Suomalaisen alessa (äiti halusi - tietysti), kun esikoinen (11v) käveli viereeni Harry Potterin neljäs osa käsissään ja kysyi saisiko kirjan. Arvatkaa saiko ? Eikä se ollut edes alennuksessa! Nyt olen onnesta hykerrellen seurannut pojan lukemista ja kuunnellut juoniselostusta. Jee, ehkä sitä pitäisi taas ottaa blogiinkin ne lasten lukupäiväkirjat, kun sinne kerran tulee jotain uutta täydennystäkin ?
(2) Keskimmäinen (9v) suorittaa koulussa lukudiplomia. Olemme yhdessä valinneet tarjottimilta kirjoja ja kotoakin on löytynyt useita sopivia. Tosin hän valitsee kirjat pituuden mukaan eli lyhin kelpaa, mutta kuitenkin...
Ainoa harmituksen paikka on se, että iltaisin on vaikea saada poikia nyt kirjojen takia ajoissa nukkumaan, eikä äiti meinaa millään raaskia komentaa laittamaan kirjat kiinni.
Noin muuten tämä on ehdottomasti syy olla onnellinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti