Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta
Viime vuoden lopussa jo tulin jotenkin lukeneeksi erityisesti historiallisia romaaneja ja sama näyttää jatkuvan tässä alkuvuodesta - Synnintekijä, The Luminaries , Oppinut neiti ja Siipirikko saivat nyt seuraa vuoden 2013 Finlandia-ehdokkaasta eli Asko Sahlbergin Herodes-kirjasta.
Kyseessä onkin aikamoinen järkäle (580sivua sanoi Kobo), mutta ei sitä pidä pelästyä. Minulla on kestänyt kauemmin paljon lyhyempiekin tarinoiden lukemisessa. Jotenkin Sahlberg on onnistunut kirjoittamaan tarinan, joka soljuu kepeästi eteenpäin monista hahmoista ja tapahtumista huolimatta. Herodes siinä jutustelee ja kertoo elämästään.
Onhan tarinassa raskaitakin aineksia. Pääsemme seuraamaan sivusta kristinuskon ensi askelia, jotka, kuten tiedämme, eivät ehkä olleet sieltä kepeimmästä päästä. Kirjassa myös murhataan ihmisiä ja pohditaan vallan perimmäistä olemusta, sen vapauttavaa ja kahlitsevaa vaikutusta käyttäjäänsä. Orjan suhde isäntäänsä on myös esillä sekä sisällössä että rakenteessa. Osan tarinaa nimittäin kertoo Joosafat, Herodeksen orja ja ystävä.
Joosafatin osuus tarinassa oli minusta itse asiassa se kaikkein heikoin. En oikein ymmärtänyt, miksi se oli siihen lisätty. Muissakin blogeissa on vähän ihmetelty orjan ja isännän kertojaäänien samanlaisuutta. Minä taas en oikein saanut irti tarinan syventymistä kertojaäänen vaihdolla. Eihän se huono ollut, mutta jotenkin sellainen vähän irrallinen kokonaisuudesta.
Kaikkiaan pidin kirjasta kovastikin. Pituudestaan huolimatta siinä on sellaista ilmavuutta, joka teki lukemisesta miellyttävää. Jos The Luminaries (Valontuojat) paiskasi lukijansa lukijansa Maelströmin syövereihin pyörimään yhä kiivaammin kohti keskustaa, niin Herodes leikittelee pienten vaahtopäiden yllä, hypähdellen takaumien ja tarinan nykyhetken välillä näennäisesti satunnaiseen tapaan, mutta kuitenkin Herodeksen ja hänen aikakautensa kokonaiskuvaa rakentaen.
"Taitavasti kirjoitettu kirja", sanoo tämä suuren yleisön maallikkolukija. Aihekin käsittelee mielenkiintoista ja Suomessa kai loppujen lopuksi aika vähän käsiteltyä aikakautta. Aikalaisten näkemys profeetta Jeshuan toimista, vaikka fiktiivisetkin, toivat hyvää perspektiiviä omaankin ajatteluun. Eikös JP Koskinen ole kirjoittanut jonkun kirjan samasta ajankohdasta ? Pitänee hankkia sekin luettavaksi jossain välissä.
 |
| Luettavaksi ja blogattavaksi vapaavaintaisena Elisa Kirjalta |
Tuo on ihan totta, että Joosafatin ääni ei juuri eronnut isännän äänestä, minä vain vaihtui häneen. Mutta todella imaiseva ja taidokas lukuromaani kiinnostavasta historiallisesta aikakaudesta, olin ällistynyt.
VastaaPoistaMinusta ihanaa oli juuri kuvauksen runsaus ja samalla kirjan helppous luettavana. Tuosta olisi voinut tehdä hyvinkin vaikean luettavan, mutta oli kyllä miellyttävä tuttavuus.
PoistaOlen blogannut Herodeksen näköjään tismalleen samana päivänä. Minäkin pidin kovasti, ja kaikki tuon ajan historiallinen myllerrys tuli jotenkin todella eläväksi. Nautin suunnattomasti Rooman kuvauksesta ja Herodeksen pohdinnoista sekä tietysti juuri Jeesuksen ja Johannes Kastajan kuvauksista - jotka otin melkein totena. Piti aivan muistutella itseäni, että luen fiktiota.
VastaaPoistaGreat minds think alike ja niin edelleen... Ihan samanlaisia fiiliksiä näköjään ollut meillä molemmilla.
Poista