Sivut

29.12.2013

Eläväistä Intiaa ja dekkaria - Tarquin Hall : Vish Puri & Kadonneen palvelijattaren tapaus

Tarquin Hall : Vish Puri & Kadonneen palvelijattaren tapaus
Luettavaksi ja blogattavaksi Gummerukselta 

Kun ei kokkaa, jää aikaa lukemiseen. Olen surutta ja huonoa omaatuntoa potematta istunut sohvalla lukemassa isännän häärätessä keittiössä. Lukutahti onkin tässä joululomalla ollut kova, melkein kirja päivässä. Tietysti olen lukenut myös muuten kuin ruoanlaiton aikana - nukutuskirja on pysynyt käsissä iltaisin nuorimmaisen suljettua silmnsä jo kauan sitten.  Äidin unet ovatkin sitten jääneet vähän turhan lyhyiksi.

Mitä sitten olen lukenut ? Viime päivät ovat olleet aika dekkaripitoisia. Ensimmäisenä käteen tarttui Gummerukselta luettavakseni saamani Vish Puri & kadonneen palvelijattaren tapaus. Kevyehkö dekkari Intian niemimaalta.

En ole koskaan käynyt Intiassa. Maa on minun mielikuvissani täynnä hajuja ja hälyä, lehmiä, pakokaasua, kaaosta ja värejä, leiskuvia värejä ja hiekan vaaleutta, likaa. En tiedä olenko käsittänyt edes sinnepäin oikein, mutta sellaisen kuvan maasta antaa myös Tarquin Hallin intialaisesta etsivästä kertova dekkari.

Kirjan parasta antia onkin nimenomaan intialaisen elämänmenon kuvaus, eikä pelkästään miljöömielessä. Palvelijoiden asema, kastien vaikutus vielä nykyintiassakin sekä naisen asema kodissa ja kodin ulkopuolella ovat omassa roolissaan tarinan etenemisessä. Vish Purin äiti on yhtä huolehtiva ja kykeneväinen kuin äidin yleensäkin kaikkialla maailmassa ja hän selvittää poikaansa kohdistuvaa uhkaa taitavasti vanhan rouvan statustaan hyödyntäen. Vaimo taas huolehtii "pullukastaan" ja tämän ruokavaliosta rautaisella kädellä - osaksi siksi, että niinhän naisen kuuluukin tehdä ja mitä muutakaan hänen elämäänsä sitten pitäisi kuulua ?

Pyylevä etsivä kutsutaan etsimään merkittävän asianajajan kotoa kadonnutta palvelijatarta. Korruption vastaisilla toimillaan vihamiehiä hankkinutta päämiestä syytetään palvelijattarensa murhasta tämän kadottua salaperäisesti. Samanaikaisesti myös arvovaltainen kenraali etsii Vish Purin apua tyttärentyttärensä sulhaskandidaatin taustojen tarkistamiseksi. Vish Puri apureineen ryhtyy toimeen. Apureilla muuten sivumennen sanoen on omituiset nimet kuten Loisteputki tai Kasvovoide. Onkohan tämä joku intialainen tapa vai vain Vish Purille ominainen juttu ?

Juoni vähän poukkoilee paikasta toiseen ja päähenkilö on kaikessa rakastettavuudessaan myöskin omahyväinen ja hitusen ärsyttävä. Toisaalta pieni ärsyttävyys on ihan hyvästä. Se tuo pientä pikanttia lisämaustetta itse tarinaan. Dekkarina kirja on aika keskinkertainen eikä mitenkään hurjan jännittäväkään, mutta rikas intiakuvaus korvaa puutteet moninverroin. Tosin mielessä käy, tunnistaisivatko intialaiset maataan kuvauksesta ? Kirjailijahan on itse asiassa englantilainen. Joka tapauksessa viihdyin Vish Purin matkassa sen verran hyvin, että tulen varmaan lukemaan sarjan toisenkin osan. Sillä kun on niin mielenkiintoinen nimikin : "Nauruun kuolleen miehen tapaus" Ehkäpä pienet tarinankerronnan puutteetkin ovat kokemuksen myötä korjaantuneet...


Luettavaksi ja blogattavaksi Gummerukselta

2 kommenttia:

  1. Tämä kuulostaa just sellaiselta mitä olisi mukava lukera sohvalla istuen;D

    VastaaPoista