Puurosotaa ja teeleipiä

Meillä ei lapsille kelpaa puuro. Ei sitten niin millään. Paitsi, jos se on mummin keittämää kaurapuuroa. Äidin keittämänä ei uppoa mikään puuro, ei edes vispipuuro. Tämähän ei tietysti estä äitiä yrittämästä säännöllisin väliajoin.

Viimeksi yrityksen alla oli ohrapuuro. Ostin Turusta messuilta Riihipuodin Äidin unelma luomuohraryynejä, jotka kuulemma hautuvat kiehuvaan maitoon sekoitettuna ihanaksi puuroksi levyltä pois nostettuina. Ihan noin helposti puuro ei kuitenkaan syntynyt, vaan jouduin vähän lisäämään ohjemäärään ryynejä ja hauduttamaa miedolla lämmöllä. Lopputuloksena oli sitten kuitenkin pehmeä ja äidistä hyvinkin maistuva puuro. Vaan kelpasiko lapsille ? Ei tietenkään.

Puurokokeilun aikaan oli Hävikkiviikko vielä päällä, joten puolikas kattilallinen puuroa piti upottaa johonkin. Tein siis samoin kuin edellistenkin puurokokeilujen kohdalla. Leivoin leipää.

Tällä kertaa kokeiluun pääsi muunnelma ryynipussin kyljestä bongatusta teeleipäreseptistä. Kuten kaikki teeleivät, se oli parhaimmillaan tuoreen lämpimänä. Silloin sain pari palaa menemään lapsillakin. Loput jäivät ja taas piti miettiä käyttöä... Loputon kierre tämä hävikin välttäminen krantussa seurassa.

Puuroteeleipä 

4 dl vanhaa ohrapuuroa
2 dl ohraryynejä
4 dl vehnäjauhoja
2 dl kuumaa vettä
4 tl leivinjauhetta
4 tl sokeria
ripaus suolaa (puuro on jo suolattu)
1 dl öljyä

Sekoita kuivat aineet puuron kanssa ja lisää vesi ja öljy. Levitä taikina tasaiseksi leivinpaperin päälle isoon uunivuokaan. Taputtele jauhotetuin käsin ja pistele haarukalla.

Paista 225 asteessa noin 15minuuttia. Pistä palan.päälle reilusti voita sulamaan ja syö heti.