Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta
Tänä vuonna näyttää Finlandia-kirjojen teemana olevan historia ja erityisesti Venäjä. Peräti kahdessa kirjassa kuudesta kontekstina on Venäjän vallankumous tai sen jälkeinen aika. Mikäs siinä, tsaarinvallan loppuajat ja sen jälkeinen Neuvostoliitto ovat täynnä traagisia ihmiskohtaloita, joissa riittää ainesta useampaankin romaaniin.
Kun sisällä palaa runouden ja kielen palo, on arjen askareisiin sopeutuminen vaikeaa. Kun taiteen tuottaminen vaatii tunteiden roihua ja intohimoa, vaihtuvat rakkauden kohteet usein eikä tunne lämmitä pitkään. Ehdottomuus taiteessa vaatii ehdotonta itsekkyyttä, vaikka vierellä olisivat omat lapset ja uskollisena rinnalla pysyvä aviomies.
Jokapäiväinen elämämme on kuvaus taiteilijan epätavallisesta elämästä vieläkin epätavallisten aikojen keskellä. Vallankumouksen taistelut, Neuvostoliiton kansalaisia sortava valvonta ja perheen maanpako leimaavata runoilija Marina Tsvetajevan ja hänen perheensä elämää. Suhde omaan tyttäreen, Aljaan, vaihtelee symbioottisesta yhteiselosta vihansekaiseen riippuvuuteen. Perheenjäsenet viettävät pitkiä aikoja erossa toisistaan, lopulta Stalinin valta onnistuu hajottamaan perheen lopullisesti.
En tunne Tsetajevan runoja laisinkaan, mutta voisin olettaa Pelon tekstin poljennon muistuttavan runojen rytmiä. Venäläinen raskassoutuisuus ja lyyrisyys leimaavat koko romaanin kulkua. Kieli on rikasta ja kaunista, mutta välillä huomasin lukevani vain rytmiä, enkä enää ihan ymmärtänyt lukemani sisältöä. Lomittain ja päällekkäin kulkevat takaumat ja tarinan nykyaika on eroteltu toisistaan fonteilla ja lukujen otsikoilla. Silti epäilen, että minulta meni monta yksityiskohtaa aivan ohi.
Kirja on vaikuttava ja kirjoittaja taitava. Lukija jää tunnelmaan koukkuun ja jännittää, miten henkilöiden oikein lopulta käy. Kun kyseessä on Stalinin aika ja ulkomaillakin asunut perhe, voisi olettaa, että huonosti. Pakko oli lukea loppuun, vaikka illalla väsytti.
Silti, ei ehkä kuitenkaan ihan minun kirjani.
Minä olen yksinkertainen ihminen. En osaa lukea runojakaan, joten liian runollinen teksti vieraannuttaa minut ehkä turhankin helposti. Nautin kielen rytmistä, kauniista tekstistä, mutta odotan tarinan myös kantavan minut mukanaan. Rakastan normaalielämän vinksahduksia Murakamin tai Jääskeläisen tyyliin, mutta ärsyynnyn hitusen, jos en tekstistä tajua, mitä oikein tapahtui. Kun tunnen sanat, mutten ymmärrä sisältöä. Liian symbolinen ja viittauksin kertova teksti eksyttää minut. Todennäköisesti tässä kirjassa se on tarkoituksellistakin. Lukija joutuu tulkitsemaan ja miettimään.
Mitenkä tämän kirjoituksen nyt oikein päättäisi ? Upea kirja, kauniisti kirjoitettu, mutta vähän vaikea? Onneksi kirjasta ovat kirjoittaneet myös muut bloggaajat. Jospa heidän arvionsa luettuanne kuva vähän selkenisi ?
Lumiomena
Leena Lumi
Pisara
Täällä toisen tähden alla
Edellinen Finlandia-ehdokaspostaukseni
 |
| Luettavaksi ja blogattavaksi vapaavalinnaisena Elisa Kirjalta |
Kuulin ihanan huhun: Marja-Leena Mikkola suomentaa Tsvetajevan runoja!
VastaaPoistaMinna, eikö sinua kiinnostanut Marinan erikoinen persoona? Tai äidin ja tyttären todella erikoinen suhde?
Minä olen hirveän huono lukemaan runoja. Ehkä siksi tämä romaanikin jäi vähän vieraaksi.
PoistaMinä en oikein saanut Marinasta otetta tässä kirjassa. Jotenkin hän ilmeni minulle vähän tyypillisenäkin taiteilijapersoonana, joka elää vain taiteelleen ja herää ehkä vähän liiankin myöhään perheen läsnäolevaan rakkauteen, itse asiassa vasta sitten kun perheenjäsenet oli jo hajotettu Venäjän (tai tarkemmin Neuvostoliiton) tuuliin.
Äiti-tytär-suhdekin vaikutti jotenkin historian toistolta. Niinhän kai Marina oli saanut kylmän äidin mallin omaltaan, ja toisti sitä melkein huomaamattaan. Tuo äidin ja tyttären välinen vallan, omistajuuden ja uhrautuvankin rakkauden sekoitus ei ehkä ole niinkään harvinainen. Ei ehkä ihan noin äärimmäisenä, mutta kuitenkin. Tarvitaan kaksi vahvaa luonnetta, äidin hallitseva omistushalu ja omiin mielipiteisiin kykenevä jälkeläinen...
Äh, tunnistan kyllä kirjan suuret ansiot, mutten itse jotenkin päässyt mukaan täysillä.