Sivut

26.11.2013

Finlandia-ehdokkaita - JP Koskinen : Ystäväni Rasputin



JP Koskinen : Ystäväni Rasputin 
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta 

Paheita ja pyhyyttä on täynnä tämä JP Koskisen Rasputin. Niistä kai muodostui myös esikuvansa elämä viimeisen tsaarin hovin varjossa. Käsi kädessä Rasputinin maanisuuden lisääntymisen kanssa etenee Venäjä kohti vallankumousta. Mitä hurjemmaksi äityy meno Rasputinin illanvietoissa, sitä etäämmäksi liukuvat tsaari ja kansa toisistaan. Kirjassa Rasputinin hoiviinsa ottama orpopoika Vasili koittaa parhaansa mukaan tukea ottoisäänsä, mutta ajautuu vääjäämättä mukaan yhä kiihtyvään juonittelun ja rellestämisen pyörteeseen.

Koskinen onnistuu taitavasti kietomaan yhteen historiallista faktaa ja kuvitteellisia tapahtumia. Vasilin ystävyyssuhteet ovat yhtä ristiriitaisia kuin 1900-luvun alun Venäjä. Suuriruhtinatar Anastasia ja kadunkulmissa lehtiä kaupusteleva Ivan edustavat yhteiskunnan ääripäitä. Äärimmäisen rikkauden ja vallan keskellä kullatussa häkissä elävä Anastasia etsii Vasilista ystävää, jonka kanssa voi jakaa kaikki salaisuudet eikä tarvitse varoa sanojaa. Ivan puolestaan etsii Siperiaan lähetettyä veljeään ja vie Vasilin mukaan vallankumousta lietsoviin kokouksiin.

Vaikka Rasputinin ja tsaariperheen tarinan tuntisikin, tuo Ystäväni Rasputin siihen uutta ulottuvuutta. Rasputin lienee yksi historian kiistanalaisimmista henkilöhahmoista. Oliko hän pyhimys vai paholainen, poliittista valtaa havitteleva juonittelija vai aidosti välittävä parantaja ? Kirja ei ota kantaa puoleen eikä toiseen. Rasputin on tarinassa kärsivä ja erehtyvä ihminen, siinä missä muutkin. Lopullinen tuomio riippuu katsojan näkökulmasta, niin kuin tulkinta historian kirjoittajasta.

Minä pidin kirjasta. Se imaisee mukaansa ja Vasili on hahmona sympaattinen, vaikka joutuukin tekemään matkan varrella vaikeita valintoja siitä, kenelle on lopulta uskollinen. Ajankuva on rikas, tyyli jotenkin tuttu venäläisistä klassikoista, mutta raikkaammin ja yksinkertaisemmin kirjoitettu - modernisoitu. Tämän vuoden Finlandia-ehdokkuus on varmasti ansaittu.

Minun piti oikein tarkistaa, mitä muuta JP Koskinen on kirjoittanut, sillä hän on minulle aivan uusi kirjailija. Lisäluettavaa löytyykin Wikipedian mukaan peräti seitsemän romaanin verran ja hämmästyksekseni huomasin monen niistä olevan tavallaan tuttuja. Olen kuullut tai lukenut useammastakin - ehkä nyt olisi aika myös ne ottaa itselleni luettavaksi. Varsinkin Viisi todistajaa - evankeliumi viiden silminnäkijän sanoin - kuulostaa mielenkiintoiselta.

Yritän tässä kahlailla Finlandia-ehdokkaita läpi. Aloitin Raittilan Terminaalilla, josta kirjoitin täällä


Luettavaksi ja blogattavaksi vapaavalintaisena Elisa Kirjalta
Edit : korjasin lehtipojan nimen...

6 kommenttia:

  1. Minäkin pidin tästä. En ihan jaksa uskoa, että Koskinen voittaisi kirjallaan Finlandian, mutta teos oli positiivinen yllätys. Dialogit, Rapsutinin hahmo ja lukijalle jätetty liikkumavara innostivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, jännä nähdä,miten käy. Minäkin kylä tykkäsin tästä.

      Poista
  2. Samaa mieltä olen kuin Noora. Finlandia-palkintoon en jaksa uskoa, vaikka romaanista pidinkin. Mainio uusi tuttavuus tämä Koskinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava uusi tuttavuus tosiaan. En tiedä,miten onkin jäänyt hänen kirjansa tähän saakka lukematta. Täytyy yrittää saada käsiini jostain.

      Poista
  3. Kyllä fiktio ja fakta toimii historiallisessa romaanissa, mutta rajansa kaikella eli Tarkoin vartioitu talo oli minulle jo kuin aikusiten satu ja sellaisesta en ole innostuntu. Sen sijaan Koskinen yllätti minut positiivisesti, mutta ei millään muotoa mene Pelon Jokapäiväinen elämämme teoksen ohi. En ala lukea Koskisen aiempia, mutta tulevat saatan hyvinkin lukea, sillä herra kirjailija tuottaa kiinnostavaa tekstiä.

    Oliko lehtipoika Oleg? Minulla on tässä auki kirjan sivu 83 ja siinä mainitaan hänen nimekseen Ivan Jermakov eli hän on pakkotyövanki Pjotr Jermakovin veli ja ihan faktassa Pjotr oli mukana teloittamassa tsaariperhettä Jekaterinburgin yössä ja väitti loppuunsa asti saaneensa 'kunnian' itse lopettaa Nikolain. Tästä juuri pidin Koskisessa, että hän kutoi tarinan varsin tiukkaan faktaan kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistähän minä tuon Olegin nappasin ? - olin oikein kirjasta lukevinani.Nyt kun katsoin niin eteen osui vain nimellä Ivan. Kiitokset korjauksesta.

      Hurjan hyvin tiedät noita taustoja. Minä en tiedä, kuin kaikkein yleisimmän. Varmaan vieläkin mielenkiintoisempaa lukea, kun osaa yhdistää ihmisiä ja paikkoja historialliseen kontekstiin.

      Poista