Virginia Woolf : Flush (suom. Runoilijan koira)
Oma hankinta Kobosta
Voi, miten pelkäsinkään tarttua tähän kirjaan uudelleen. Se oli mielessäni niin ihanana, herttaisena, liikuttavana ja kuitenkin niin koukuttavana tarinana, että pelkäsin vanhemman naisen jo hieman kyynistyneen maailmankuvan tuhoavan lukukokemuksen.
Oi, miten väärässä olinkaan. Kirja on edelleen lumoava. Woolfilla on ollut tosiaankin taito kevyen kuuloisella kerronnalla liikutella syvempienkin tunteiden virtoja. Eikä mikään ole syvempää kuin koiran uskollisuus ja hetkessä eläminen.
Flush kertoo runoilijan koirasta sen itsensä näkökulmasta. Miten pieni koira kokee muutoksen maaseudun villistä ulkoilmaelämästä sisätiloihin sidotun sairaalloisen naisen seuralaiseksi. Miten rakkaus voi saada uusia muotoja ja koirien aristokratia Venetsiassa eroaa Lontoon vastaavasta. Elizabeth Barret Browning oli viktoriaanisen ajan tunnetuimpiin kuuluva (nais)runoilija, jonka elämänvaiheita pääsemme myös seuraamaan pienen koiran silmin. Minne emäntä menee, sinne seuraa uskollinen spanieli.
Tämän kirjan lukeminen oli puhdasta nautintoa. Se ei yritä olla muuta kuin mitä se on - tarina koirasta - mutta Woolfin taidokkaalla kielellä ja rytmillä voima nostaa teos ihan uudelle tasolle. Kuten yleensäkin Woolfin kirjoissa, voi tästäkin myös tulkita syvempiä merkityksiä niin halutessaan. Vapaudenkaipuu, rakkauden uhrautuvuus, viktoriaanisen naisen mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä, kulttuurierot (koirien näkökulmasta) - tulkittavia aiheita on monia.
Minä kuitenkin nautin kirjasta ihan sellaisenaan. Ihanana lukukokemuksena maailman sympaattisimman pienen spanielin vaiheita seuraten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti