Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta
En ole viime aikoina oikein innostunut suomalaisista uudemmista dekkareista, mutta tähän jäin koukkuun heti alusta. Tarinassa oli jännä jännite, vaikkei se varsinaisesti pelottava ollutkaan. Kirja ei myöskään ole liian raskas luettava. Suhteellisen lyhyet luvut rytmittävät tarinaa ja aikatakaumat pitävät lukijan mielenkiinnon yllä.
Aleksi Kiven äiti on kadonnut kaksikymmentä vuotta aikaisemmin pojan ollessa kolmetoista. Nyt Aleksi uskoo tunnistaneensa katoamisesta eli murhasta vastuussa olevan rikkaan liikemiehen. Hän hankkiutuu töihin miehen lähelle ja ryhtyy hankkimaan todisteita tuntemustensa tueksi. Aikaa on kuitenkin kulunut paljon ja liikemiehen lähellä olevien ihmisten väliset kiemuraiset suhteen vaikeuttavat tutkimusta. Tilannetta ei yhtään myös helpota miehen houkuttelevan tyttären pyöriminen Aleksin ympärillä.
Aleksi on sympaattinen päähenkilö. Lukija elää mukana hänen menetyksessään ja toivoo tarinalle onnellista loppua, vaikkakin samalla vähän säälii Aleksin pakkomielteen ohjaamaa, vähän itsetuhoistakin käytöstä. Samalla lukija päätyy miettimään, miten läheisen ja varsinkin äidin menettäminen yleensäkin vaikuttaa lapsien elämään - saati sitten, kun syynä on väkivallanteko tai katoaminen. Sitä jää vain toivomaan, että todellisessa elämässä turvaverkkoja noissa tilanteissa löytyisi...
Juonessa on vauhdikkaita käänteitä ja yllätyksiä ihan riittämiin. Tarina on taitavasti rakennettu. Vaikken missään kohtaa oikeasti pelännytkään, jotenkin sitä kuitenkin jännitti loppuratkaisua ja halusi seurata Aleksin matkaa loppuun saakka. En oikein osaa edes analysoida, mikä tuossa oikein koukutti, mutta jotain siinä oli virkistävän erilaista moneen muuhun dekkariin verrattuna. Näin siis huolimatta varsin synkästä aiheesta ja tarinan tummista sävyistä.
Jotenkin oudosti kirjasta tuli mieleen Outi Pakkasen nykytyyli. Samanlaista vähän enemmän psykologisen jännärin puolen menevää tarinointia. Assosiaatio tosin voi tietysti johtua siitä, että Pakkanen on ensimmäinen suomalainen lukemani juuri tuon genren edustaja (vai olisiko peräti yleensä ajallisesti ensimmäinen Suomessa ? )
Ehdottomasti siis tutustumisen arvoinen uutuuskirja ja taidanpa pitää Tuomaisen mielessä jatkossakin. Häneltä kun on ilmestynyt jo ainakin kolme aikaisempaakin teosta, jotka pitänee lukaista jossain välissä....
Kivaa, että pidit, koska Tuomainen on suursuosikkini. Tosin järkytyin tuosta mielleyhtymästäsi Outi Pakkaseen!!! Jösses :D
VastaaPoistaNo vähän olin ihmeissäni minäkin, mutta sitten totesin, että kyse on ehkä sellaisesta tummasta ja vähän verkkaisesta tunnelmasta, joka jollain tavalla yhdistää. Sinänsähän ei Pakkasta ja Tuomaista voi sanoa varsinaisesti samanlaisiksi.
PoistaTai sitten muistelin Pakkasen Talvimiestä kun puhuttiin rikkaasta ja häikäilemättömästä miehestä ja jossain kirjassa hänellä myöskin käsiteltiin lapsiin liittyvän tragedian seuraamuksia vuosien päästä... En tiedä, aivot linkittävät välillä aika mystisesti.
Minulla on tämä lukupinossa odottamassa vuoroaan. Olikin kiva lukea että kirja oli sinullekin noin koukuttava. Voi kunpa ehtisin tämän pariin pian! :)
VastaaPoistaKannattaa lukea :-)
PoistaMie olen lukenut vasta Veljeni vartijan, joka ei ihan täysin vielä vakuuttanut, mutta oli silti lupaava. Parantaja odottelee kirjapinossa lukemistaan ja tämänkin aion kyllä vielä lukea, kunhan käsiini saan. :)
VastaaPoistaMinä en ole toistaiseksi lukenut Tuomaiselta muuta, mutta tarkoitus olisi jossain välissä.
Poista