Sivut

8.6.2013

Yksinhuoltajaäiti sarjamurhaajan jäljillä - Anna Jansson : Murhan alkemia

Anna Jansson : Murhan alkemia
Elisa Kirjasta joskus itse hankittua

Pohjoismainen dekkari on viime vuosina saanut maailmanlaajuista huomiota niin tv-sarjoissa kuin kirjoissakin. Kurt Wallanderin poliisihahmon tuntevat yhä useammat, mutta Anna Janssonin Maria Wern vetoaa ehkä vielä enemmän naislukijoihin. Molemmat ovat tuttuja niin kirjoista kuin telkkaristakin.

Maria Wern edustaa modernia dekkarien päähenkilötyyliä. Ensinnäkin kyseessä on nainen, joka ammattimaisesti ratkaisee rikoksia. Ei siis kylän höppänä, mutta kuitenkin skarppi tätihahmo (vrt. Miss Marple) tai rikoksiin tahtomattaan sekaantuva ja nenänsä joka paikkaan tunkea rouvashenkilö.
Hän on myös rakkaussuhteissaan kompuroiva yksinhuoltajaäiti, joka tasapainoilee rankan poliisityön ja perhe-elämän vaatimusten välillä. Häneen voivat samaistua kaikki työelämän ja kotitöiden kurimuksessa taistelevat uraäidit. Paitsi, että Maria Wernin työnä on tosiaankin ratkaista murhia ja muita rikoksia.

Murhan alkemia kertoo siitä, miten 40 vuoden aikaiset tapahtumat saavat karmean päätöksen, kun vanha lasinpuhaltaja katoaa sairaalasta. Vähitellen tapahtuu murhia, jotka kaikki on suunniteltu kammottavan taiteellisesti ja jotka kaikki linkittyvät lasinpuhaltajaan ja hänen nuorena syöpään kuolleeseen vaimoonsa. Vähitellen vyyhti purkautuu ja lukijalle kerrotaan, miten kaukaiset vääryydet saattavat konkretisoitua nykypäivän väkivaltaan.

Tarina on hyvin rakennettu. Marian ja hänen kollegojensa henkilökohtainen elämä linkittyy rikosketjuun mielenkiintoisella tavalla. Vähän ehkä häiritsi se, että satuin hyppäämään tämän myötä keskelle aiemmin lukematonta sarjaa. Tuntui siltä, että osa viittauksista meni vähän ohi.

Mielenkiintoinen, modernin dekkarigenren tuttavuus. Uskoisin Maria Wernin tarinasta olevan pitkäaikaista iloa dekkarisarjoja mielellään seuraaville. Varsinkin, jos osaa aloittaa sarjan alusta. Käsittääkseni ensimmäinen Maria Wern kirja on suomennettuna nimeltään Vaitelias jumala. Siitä lienee hyvä aloittaa.

OLETTEHAN MUUTEN JO KOKEILLEET ELISA KIRJAA JA LADANNEET TUTUSTUMISTARJOUKSEN ILMAISEN KIRJAN ?

6 kommenttia:

  1. Jos tykkäsit tästä, tykkäät varmasti myös sarjan aiemmista osista. Minusta kun tämä oli sarjan heikoin lenkki :)

    Vaitelias jumala taitaa olla eka osa, anna mennä vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä tietää, että toiset osat ovat parempia. Tämäkin oli ihan hyvä, muttei mitenkään erityisen sykähdyttävä.

      Poista
  2. Minä komppaan Annikaa, minustakin tämä oli sarjan alkuosiin verrattuna heikko esitys. Vaikka toki lasitaide ja vanha murha on mielenkiintoinen yhdistelmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perusasetelma olikin mielenkiintoinen. Muuten tämä oli aika standardikamaa... Täytyy jossain vaiheessa lukea noita aikaisempia ja vertailla.

      Poista
  3. Minä vähän pelkään aloittaa uusia sarjoja, kun koukutun niin helposti ja sitten on luettava KAIKKI! :-D Tämän sarjan päähenkilö kuulostaa vähän samanlaiselta kuin Marklundin Annika Bengtzon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ihan samanlainen - onneksi ei tarvitse lukea kaikkea heti...
      Olen muistaakseni lukenut yhden Marklundin, mutta se ei kyllä oikein koukuttanut silloin

      Poista