Sivut

5.6.2013

No, dekkarithan ne... ensimmäisenä P.D.James ja Cover Her Face / Sally-rukka, kultatukka

P.D.James : Cover Her Face
oma ostos Kobosta

Vinkkasin eilen kesäkuun lukuteemasta. Kysymys taisi olla liiankin helppo, mutta ainakin saatiin ihmeteltyä uutta Reginaa. En taida olla ainoa, jonka mielestä Reginan ostaminen tuo vähän erilaisia mielleyhtymiä kuin kirjallisuuden...

Joka tapauksessa, kesäkuun lukuteemana on nyt sitten dekkarit. Tämä aurinkoinen keli ja jokapäiväiset rantaretket suorastaan pakottavat siihen. Luenhan minä dekkareita tietysti muutenkin aina välillä, mutta nyt ajattelin oikein urakoida kesäkuun aikana. Jonossa on monta tosi jännää dekkaria odottamassa vuoroaan. Ensimmäisenä tartuin jo klassikoksi muodostuneeseen P.D.Jamesin kirjaan Cover Her Face. Kirjassa dekkareiden grand old dame (Agatha Christien lisäksi) esittelee jo legendaksi muodostuneen etsivä Adam Dalglieshin.

Cover Her Face edustaa minun mielessäni perinteistä, vähän Christiemäistä dekkaria, jossa henkilöhahmojen historia, ajatukset ja heidän väliset suhteensa ovat pääasiassa ja kertovat myös miksi jotain tapahtuu. Siksi kirjoissa pysyy jännite koko ajan, vaikka mitään hurjaa toimintaa ei olekaan tiedossa. Lukija arvailee ja koittaa tulkita tapahtumia - yleensä pieleen.

Cover her Face kertoo köyhtyneestä Maxien perheestä, joka yrittää pitää yllä perinteistä elämäntapaa modernin (1950-60 -luku) maailman haasteista huolimatta. Kullakin perheenjäsenistä on omat vaikeutensa. Mrs Maxie toimii kuolinvuoteella makaavan miehensä omaishoitajana, poika tasapainoilee kirurgiksi erikoistumisen ja kotitalon asettamien odotusten välillä, tytär on jäänyt lyhyen avioliiton jälkeen leskeksi ja etsii elämälleen jotain tarkoitusta. Ystävät ja kylänväki luovat rikkaan taustan perheen tarinalle. Perinteisen lempeä kyläpastori, "vaikeuksiin joutuneiden tyttöjen" - vastaanottotalon johtajatar, rikas sotasankari, rempseä pääri ja monet muut ovat perinteisiä dekkarihahmoja, joiden moitteettoman ulkokuoren takaa löytyy välillä yllättäviäkin salaisuuksia.

Kun taloon saapuu apulaiseksi yksi vastaanottotalon tytöistä lapsensa kanssa, alkaa herkkä tasapaino horjua. Sally toimii katalysaattorina tapahtumille, jotka kulminoituvat murhaan. Adam Dalglieshin tehtävänä on selvittää sotkuinen salattujen motivaatioiden ja tekojen vyyhti. Kirjan alkuperäinen nimi "Peittäkää hänen kasvonsa tai peittää hänen kasvonsa" (suora käännös) on suorastaan nerokas ja viittaa useammankin kirjan henkilöhanmon tapaan kantaa naamiota peittääkseen totuuden ja todellisen olemuksensa.

P.D.James on tehnyt hurjan pitkän uran dekkarikirjailijana, vaikka aloittikin vasta 40-vuotiaana 60-luvulla. En ole lukenut hänen kaikkia kirjojaan, mutta 80-luvulta peräisin oleva The Skull Beneath the Skin (Kalman naamiot) oli elämys, jonka muistan vieläkin melkein 15 vuoden jälkeen. Silloin kuljin paljon lentokoneella Turun ja Brysselin väliä - Ruth Rendellin ja P.D.Jamesin dekkarit riittivät juuri matkan ajaksi. Ostin kirjan Brysselin kentältä ja yleensä luin kiireellä loppuratkaisua samalla kun kone rullasi Turun kentän kiitoradalla.

Lentomatka ei kuitenkaan ollut se lukuelämyksen aiheuttaja. Itse kirjasta minulla jäi vahvasti mieleen vielä Cover Her Facea hienovaraisempi psykologinen ote ja pahuuden kuvaaminen niin vaivihkaisella tavalla, että se oli jo itsessään pelottavaa. En oikeastaan muista juonta tarkasti, mutta kirjan jättämän tunnelman sitten sitäkin paremmin. Suosittelen ehdottomasti luettavaksi, mutten niille, joiden uniin pelottavat tarinat hiipivät mukaan. Uusinta Jamesia lienee Death Comes to Pemberley, joka on P.D.Jamesin kunnianosoitus Jane Austenille.  

Hyvä aloitus dekkarikuulle - tuskin maltan odottaa seuraavia.


4 kommenttia:

  1. Varsinkin tuo "vähän Christiemäinen" sai hieman kiinnostumaan. Olen tainnut yhden P.D. Jamesin lukeneeni joskus ja siitä muistelisin ihan tykänneeni. Olen itse asiassa miettinyt, pitäisikö lukea tuo Death Comes to Pemberley. Ehkä sitten jos James-innostus iskee, tämänkin voisi joskus lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.D Jamesin kirjat ovat tosi hyviä. Death Comes to Pemberley ei ole niistä parhaimpia, mutta Austen kuriositeettina ihan luettava.

      Poista
  2. Onpas noloa, mä olen aina luullut, että P.D.James on mies... Alitajuntani onkin sovinistisempi kuin luulin. :-D

    Dekkarikuukausi kuulostaa hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole ainoa - nimim. yllätyin minäkin, kun kuulin muutama vuosi sitten

      Poista