Sivut

29.5.2013

Sarjahyvästejä - Heippa sitten Sookie ja Giordano

Charlaine Harris : Dead ever after 
S.J.Parris : Sacrilege 
molemmat Kobo-hankintoja
 
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja jotain lopettaa ennen aikojaan. Näin on kaiketi monessa asiassa elämässä, mutta erityisesti kirjasarjojen kohdalla. Tässä ihan viime aikoina olen sanonut henkiset hyvästit parillekin seuraamalleni sarjalle.


Kaikkea hyvää Sookie !

Ensimmäiseksi mainittakoon Charlaine Harrisin Sookie Stackhousesta kertova Southern Vampires-sarja. Olen seurannut Sookien seikkailuja miesasioita alusta alkaen. Kuten niin monessa sarjassa, alku oli koukuttava ja sitten uusia osia luki lähinnä sen takia, että haluaa kuulla päähenkilön lopullisen kohtalon. Tämä viimeinen osa Dead ever after ei petä siinä, että taas on julmia aikeita ja Sookie joutuu hankaluuksiin.

Miesasiatkin ovat jälleen kerran totaalisen sekaisin ja suurin piirtein kaikki sarjan aiemmista osista tutut sulhasehdokkaat pyörivät uudelleen kuvioissa. Eric, Sam, Alcide, Bill vai Quinn ? En nyt lähde tässä paljastamaan sen enempää, kuin että johonkin ratkaisuun Sookie sentään sarjan lopuksi päätyy. Minä olin ratkaisuun ihan tyytyväinen, mutta on varmasti monia, jotka olisivat toivoneet toisin. Vanhoja vihollisiakin saapuu paikalle useampi, joten myös hengenvaaraa ja sankarillisia pelastustilanteita riittää.

Tarina alkaa aika tarkkaan siitä, mihin edellinen osa päättyi. Kirjailija selvästi olettaa, että suurin piirtein kaikki lukijat ovat Sookien vanhoja tuttuja. Näin varmasti onkin.

Tuleeko Sookieta sitten ikävä. No, ei oikeastaan. Kyseessä on ehdottomasti genrensä parhaimmistoon kuuluva sarja, mutta kyllä nämä kuviot on nyt nähty. Kirjat alkoivat vähän pahasti toistamaan itseään. Sookie suuttuu poikaystävälleen, joutuu hengenvaaraan pahojen vihollisten toimesta, selviää hengenvaarasta ja olettaa tietävänsä taas, kuka on "se oikea". Jotain koukuttavaa sarjassa tietenkin on, kun kerran kaikki osat olen lukenut, mutta tähän on hyvä lopettaa. Mitä ilmeisemmin kirjailija Charlaine Harris on samaa mieltä.


Bye Bye Giordano !

S.J.Parrisin Giordano Brunon seikkailuista Elizabetin Englannissa kertova sarja loppuu minun osaltani kolmanteen osaan Sacrilege. Tietysti koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta ainakin toistaiseksi olen saanut  kuumaverisestä ja uhkarohkeasta italialaisesta filosofista tarpeekseni.

Jo edellisen osan kohdalla  mutisin siitä, miten päähenkilöön samaistuminen tai edes hänestä oikeasti pitäminen on hankalaa. Jos ihan totta puhutaan, niin minä en ole yhtään hämmästynyt historiallisen esikuvan lopullisesta kohtalosta. Jos hän oli yhtään romaanien alter egonsa tapainen, niin uhkarohkea ja mielipiteissään jyrkkä filosofi todennäköisesti päätyi tuona ajanjaksona roviolle. En yhtään ihmettelisi, vaikka Bruno olisi mennyt heiluttamaan teesejään itse paavin nenän alle. Minulla ei tietysti ole mitään tutkimuspohjaa mielipiteeseeni - se perustuu puhtaasti fiktiivisen vakoojaan hahmoon...

Joka tapauksessa, tässä tarinassa Bruno lähtee auttamaa neitoa hädässä. Jo ensimmäisessä osassa Brunon sydäntä värisyttäneen tytön aviomies on murhattu ja neitoa epäillään syylliseksi. Kuin sattumalta murha liittyy taas uskonnollis-poliittisiin juoniin. Petoksia, väkivaltaa, sarjamurhaaja ja vakoojia puolin ja toisin. Toimintaa riittää.

Eipä siitä muuta. Ei huonoa viihdettä, mutta kun kirjoja riittää ja koukuttavampiakin sarjoja on tarjolla niin jätän Brunon tältä erää kohtalonsa huomaan.


10 kommenttia:

  1. True Blood on yksi tämän hetken suosikkisarjoistani. Kirjatkin täytyisi jossain vaiheessa yrittää lukea. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta parempi niin. Äkkiä ideat kuitenkin loppuu ja alkaa vanhan toisto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä yritin True Bloodia katsoa dvdltä tuossa yhdessa vaiheessa, mutta kun ei koukuttanut yhtään niin lopetin. Ilmeisesti se toinen kausi on niistä kuitenkin se kaikkein heikoin, että aloitin varmaan väärästä kohtaa.

      Poista
  2. True Bloodia seuraan minäkin mutta kirjoja en ole lukenu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas olen lukenut kirjat, mutta sarja jäi muutamaan jaksoon. Ehkä ne eivät vaan sovi yhteen ?

      Poista
  3. En ole lukenut vielä Dead Ever Afteria vaan jonotan (kerrankin jonon ensimmäisenä tosin) kirjaa kirjastosta. Ei ole vielä kuitenkaan hankittuna sinne, mutta jokin kesäpäivä onkin kiva viettää Sookien seurassa. Minun taitaa tulla hieman ikävä, sillä jostakin syystä tykkäsin siitä vuosi sittenkin ilmestyneestä. Toisaalta ehkä olin vain niin onnellinen, että sain lukea jotakin muuta kuin pääsykoekirjaa ties monetta kertaa, joten ajankohtakin taisi hieman vaikuttaa. :) Tv-sarjaan olen hieman kyllästynyt. Viime kesän kaudesta on vieläkin viimeinen jakso katsomatta, mutta kai minä sitä tänäkin kesänä katson, kun ei kesällä tule oikein mitään muutakaan ja ei aina jaksa lukeakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sookie onkin kivaa kesäluettavaa.
      Minäkin vielä muistan hämärästi tuon tenttikirjojen sijaistoimintolukemisen...

      Poista
  4. Itse koukutuin ensin tv-sarjaan ja pidän siitä edelleen. Kirjoja olen lukenut vasta kaksi ja jostain syystä ne eivät ole iskeneet ihan niin paljon kuin sarja. Saa nähdä luenko loput kirjat, jos ne alkavat kovin paljon toistaa itseään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika jännästi tuntuu siltä, että ihmiset tykkäävät joko tv-sarjasta tai kirjoista. Mikähän siinä on ?

      Poista
  5. Näitä en ole lukenut, mutta sarjoista tuli mieleen, että melkein toivon Liza Marklundin lopettavan Annika Bengtzon -sarjansa, koska en oikeastaan enää jaksaisi niitä lukea, mutta kuitenkin on pakko lukea aina uusin, että selviäisi miten Annikalle lopulta käy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen joskus lukenut Marklundilta jotain, mutten kauheasti innostunut...
      Sellaiset sarjat ovat tosiaan ärsyttäviä, kun muuten ei viitsisi lukea, mutta päähenkilön kohtalo kiinnostaa. Minusta on aina parempi, kun sarja loppuu siinä vaiheessa, että sen loppuminen oikeasti vähän harmittaa lukijaa.

      Poista