Sivut

24.5.2013

Film noiria kirjamuodossa - Nina Hurma : Yönpunainen höyhen

Nina Hurma : Yönpunainen höyhen 
Oma ostos Elisa Kirjan alesta 

Elisa Kirjalla on joka kuukausi näköjään joitakin kirjoja alessa. Tällä kertaa Yönpunainen höyhen (10Eur) oli se, jota en osannut vastustaa. Ajatus film noirin sävyyn kieltolain aikaiseen Helsinkiin kirjoitetusta rikostarinasta houkutti.

Pääosin kirja myös lunasti lupauksensa. On glamourin sävyttämä hattukaupan myyjätär, joka iltaisin muuntautuu ravintoloiden laululintuseksi, Rougeksi. On rähjäinen poliisi, oman tiensä kulkija, jonka metodit eivät miellytä, mutta jonka tulokset puhuvat omasta puolestaan. Joukkoon kun lisätään vielä niljakas pirtupomo, joka pompottaa myyjättären pikkurikollisena puuhastelevaa veljeä, niin saadaan kasaan perinteinen ja pakollinen henkilögalleria. Kirjaa lukiessa voi silmissään miltei nähdä mustavalkoisen elokuvan näyttelijöiden dramaattiset ilmeet ja elkeet sumuisessa ja vähän rähjäisessä kaupunkimaisemassa.

Kun pirtupomo surmataan, on veli ensimmäinen epäilty. Ainoa hänen puolestaan puhuva havainto on Rougen näkemä mies surmapaikalla. Poliisi ei usko häntä, vaan luulee siskon suojelevan veljeään. Rougen ja poliisietsivä Korpelan välinen vetovoima luo kuitenkin pohjaa suuremmalle luottamukselle, tai ainakin kiinnostukselle tapausta kohtaan.

Salakapakat, pirtukuljettajat, laitakaupungin kurjuus ja kansalaissodan jättämät arvet muodostavat kehyksen tarinalle. Kieltolain aikainen Helsinki on mielenkiintoinen kaupunki, josta en itse asiassa ole aiemmin paljonkaan edes lukenut. Siksi vähän harmittaakin, kun ajankuvaus tuntuu jäävän jotenkin kesken. En oikein osaa sanoa, miksi en päässyt miljööseen kunnolla sisälle, mutta jotenkin tuli sellainen olo, että kirjassa hipaistiin montaakin mielenkiintoista aluetta tarttumatta kunnolla oikein mihinkään.

Tiedän, kyseessä on dekkari, eikä juonensa puolesta ollenkaan huono sellainen. Silti olisin ehkä kaivannut vähän enemmän kuvausta kaupungista, sitomista aikakauden historiallisiin tapahtumiin. Samoin juonessa välillä tuli sellainen hyppelehtivä olo. Tapahtui jotain, johon ei oikein osannut johtaa koko ketjua aikaisemmista kohtauksista. Kirja ei ollut hurjan paksu, joten vielä olisi ollut varaa lihottaa yksityiskohdilla.

Hiukan jäin myös ihmettelemään aika suoraa erotiikkakuvausta - kyllähän ihmiset seksiä harrastivat varmasti kieltolain aikaankin, mutta vieraannuttikohan noin suorasukainen kuvaus jotenkin aikakauden tyylistä ? Vai olenko minä vain jäänyt jumiin Helvi Hämäläisen Säädyllisen murhenäytelmän siveyskäsitykseen, jossa kaikki vain annetaan ymmärtää. Ehkäpä salakapakoiden käyttäytymissäännöt olivat vähän erilaiset kuin tuon ns. sivistyneistön.

Voi tietysti olla, että minun henkilökohtainen suosikkityylini on sellainen vähän verkkaisempi ja kuvailevampi. Yönpunainen höyhen eteni tarinana vauhdikkaasti. Sen vauhdissa myös viihtyi ja aion noista mutinoistani huolimatta varmasti lukea myös sarjan seuraavan osan, kun se jostain silmiini ilmestyy. Ehkäpä sitä tarinan edetessä myös aikakausi aukenee minullekin paremmin.


P.S. VIELÄ EHTII VASTAAMAAN RANTAKIRJAKYSELYYN ! SE LÖYTYY SIVUPALKISTA TAI KLIKKAUKSEN TAKAA TÄÄLTÄ.

10 kommenttia:

  1. Kieltolain aikainen Helsinki kuulostaa kiehtovalta! Harmi jos niiden kuvaus jää vähemmälle arvolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän kuvausta jonkun verran oli. Voi olla, että tunnen itse historiana niin huonosti tuota aikaa, että olisin tarvinnut tutustumisessa vähän enemmän kädestäpitämistä...

      Poista
  2. Aika kiehtova aihe ja ajankohta tuolla kirjalla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin - kyseessä on ilmeisesti sarjan aloitusjakso, joten täytyy lukea lisää kunhan seuraava osa ilmestyy.

      Poista
  3. Yhdyn edellisiin, onpa kiehtova aihe, miljöö ja aikakausi! Harmi, ettei kirja täysin lunastanut odotuksia, mutta voisi olla mielenkiintoinen kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kannattaa kokeilla, sillä ei tämä missään nimessä huono ollut. Itsekin aion lukea seuraavan osan ja katsoa pääsenkö ajankuvaan paremmin sisään, kun on vähän jo ekan osan jälkeen pohjaa :-)

      Poista
  4. Mulla kirja lunasti kyllä odotukset. Tapahtumapaikkojen vieressä asuvana oli helppo "suunnistaa" pitkin katuja ja paikkojen kuvaukset olivat hyvinkin realistisia. Kuvauksilla pystyi helposti unohtamaan tämän päivän neonkyltit ja kuvittelemaan sen ajan mainokset tilalle. Ennen seuraavaa osaa kannattaa vähän vilkuilla vanhoja kuvia Helsingistä. Auttavat tunnelmaan pääsemisessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin tarinasta pidin - ja henkilöhahmoista. Seuraava osa voi tuntua helpommalta, kun on jo yksi pohjaa. Ja voisihan sitä täältä Espoostakin tietysti noille tapahtumapaikoille jossain välissä suunnistaa... ;-)

      Poista
  5. Minulle tämä oli positiivinen yllättäjä, kun en yleensä dekkareista juuri innostu. Minä taas ihastuin erityisesti siihen vanhan Helsingin kuvaukseen ja myös sujuvaan dialogiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit. Minustakin tämä oli virkistävän erilainen. Minulle varmaan tuotti haasteita se, että jotenkin hyppäsin siihen vanhaan Helsinkiin vähän kylmiltään. Uskoisin seuraavan osan olevan jo paljon helpompi luettava.
      Dialogi oli sujuvaa, totta puhut.

      Poista