Ruokaa romaaneista III

Mitäs syötiin ? 

Taas ollaan viktoriaanisessa Englannissa ja Steampunkin hengessä. Olen jotenkin jumittunut niihin maisemiin tässä vuodenvaihteen molemmin puolin. Viimeksi nautittiin iltapäiväteetä ihmissusien seurassa. Tällä kertaa tartutaan toiseen englantilaiseen instituutioon eli aamiaiseen.

Steampunk Chronicles - sarjan toisessa ja kolmannessa osassa Finley päätyy asumaan Greythornen herttuan luokse ja osaksi hänen erilaisia yliluonnollisia tai koneellisesti parannettuja kykyjä omaavaan joukkoonsa. Kuten yleensäkin elämässä, ruoan ympärille kerääntyminen ja erityisesti näissä tarinoissa aamiaiselle saapuminen toimii tilanteena, jossa setvitään ihmisten välisiä jännitteitä. Aamupalapöydässä riitapukarit (Finley & Sam) kyräilevät, rakastavaiset (Sam & Emily) katsovat toisiaan silmiin ja nolostuneet (Finley useammin kuin kerran, Sam ainakin kerran) pyytävät anteeksi aiempia töppäilyjä. Siellä myös kerätään voimia öisten seikkailujen jälkeen. Varsinkin puoliksi metallia oleva Sam kerää lautaselleen useammin kuin kerran silkkisen samettista munakokkelia.

Minäkin pidän munakokkelista. Se on se nimenomainen ruokalaji, joka erottaa matkoilla hotellien aamupalapöydät toisistaan. Voin antaa paljon anteeksi, jos munakokkeli on silkkisen pehmää ja sulaa suussa. Toisaalta hotelli tipahtaa armottomasti luokkaan "ihan ok" tai alemmaksi, jos tarjolla on vähän kuivahtanutta ja kumimaista mössöä.

Meillä syödään kananmunaa monessa muodossa, mutta täytyy myöntää olleeni vähän pelkuri munakokkelin suhteen. En ole tainnut sitä koskaan edes kokeilla valmistaa. Tuo laiminlyönti on nyt korjattu.


Kokkeliksi 

Minun munakokkelini oli ihan onnistuneen pehmeää - salaisuus näyttää olevan siinä, ettei päästä liian kypsäksi. Alla ohje vähän sinne päin, en pahemmin mittaillut.

3 kananmunaa
vajaa 1 dl kermaa
suolaa, pippuria
voita pannuun
ruohosipulia ei meiltä aamulla löytynyt, joten mentiin basilikalla
Pekonia kaveriksi

Sekoita kokkelin ainekset ja sulata nokare voita pannussa keskilämmöllä. Kaada munaseos pannulle. Heti kun reunat alkavat hyytymään, ala vetelemään massaa kohti keskustaa. Muista välillä sekoittaa myös pannun keskeltä, ettei pohja pala. Jatka kunnes seos on mielestäsi valmiin kokkelin näköistä.
Kaada lautasille ja nauti, miten haluat. Meillä syötiin pekonin ja leivän kera. Kun ei ollut niitä tomaattejakaan kotona, pavuista puhumattakaan.

Vinkki : Tähän ruokaosion loppuun vielä vinkki rapean pekonin osalta. Pekonia ei kuulu paistaa täysteholla, silloin se ei tule sopivan rapeaksi. Pistä pannu keskilämölle, kaada pieni liraus öljyä pannulle ja laita mielellään huoneenlämpöiset pekonisiivut tirisemään. Anna ruskistua jonkin verran ja valuta talouspaperilla. Varmasti rapeaa :-)


Entäs ne itse kirjat ?


Kirjoista vielä sen verran, että the Steampunk Chronicles-trilogian toinen osa, The Girl in the Steel Corset keskittyy kuvaamaan Finleyn sopeutumista joukkoon samalla kun taistellaan mekaanisia automaatteja rikoksiin käyttävää "The Machinist" arkkivihollista vastaan. Tarinan teemoissa olisi ollut mahdollisuus monenlaiseen pohdintaan ihmisen ja koneiden yhteiselon vaikutuksiin, mutta valitettavasti sitä vaivaavat viihdepläjäyksien tyyppiviat. Pohdinnan sijasta keskitytään toimintakuvauksiin ja kuvataan Finleyn ihastumisen kehittymistä. Tarina jää vähän hajanaiseksi ja loppukin hiukan töksähtää.

Hajanaisuus vaivaa myös kolmannen osan, The Girl with the Clockwork Collar, tarinaa. Finley ja kumppanit matkustavat Amerikkaan auttamaan murhasta syytettyä ystäväänsä. Vastassa on kuitenkin häikäilemätön rikollisjengi eikä Amerikan oikeuslaitos. Seikkailuja riittää jopa siinä määrin, että loppuratkaisun jälkeen lukija jää epätietoisuuteen siitä, miten osa tapahtumista siihen liittyikään.

Tarinan on tarkoitus jatkua, mutta minä en taida käyttää energiaani loppujen kolmen osan etsintään. Nämä kolme ensimmäistä kirjaa luin ihan mielelläni Steampunk-teemaa ihmetellessäni, mutta sen pidemmälle ei niiden taso minun mielenkiintoani jaksa venyttää.

Esittelyjaksosta tekstiä täältä.