Tiedättehän sen klassikokuvan, jossa kahden peilin kautta näkee pitkään, pitkään käytävään, kun kuvat heijastuvat peileistä uudestaan ja uudestaan ? Tätä kirjaa lukiessa tulee vähän sellainen olo. Kertojan tarinassa Buttercup ja Westley seikkailevat ja heidän tarinastaan johtuu kohtia kertojan omalle elämälle... Sekavaa ? No, niin on kirjakin.
Kirja on myös hyvinkin uskollinen ilmestymisensä aikakaudelle. Sen rakenne ja huumori kun toivat ainakin minun mieleeni assosiaatioita 70-luvun väri-ilottelusta melkein siihen psykedeeliseen asti. Vähän oli tuo ilottelu ehkä kärsinyt ajan kulumisesta, mutta ihastuttavan uskollinen kirja on kirjoitusaikansa tyylille.
No, nyt teillä kaikilla on kirjan suhteen hurjat odotukset ja ihan hauska lajinsa edustaja tämä onkin. Siis minkä lajin ? No, humoristisen fantasian... jos sellaista lajia nyt yleensä on olemassa. Tarinassa kuulemme, miten kertoja on nähnyt suuren vaivan kääntäessään kuvitteellisen maan kuvitteellisen kansalliseepoksen laajemmalle yleisölle sopivaan kieleen. Samalla pääsemme seuraamaan itse eeposta, kertojan kommenteilla höystettynä tietenkin. Minulla itse asiassa kesti jonkin aikaa tajuta, että esipuhe olikin itse asiassa jo varsinaista tarinaa ja jatkuu kehyksenä koko kirjan loppuun saakka.
Mielenkiintoinen ja vähän yllätyksellinenkin rakenne on tämän kirjan parasta antia. Minä ainakin hiukan väsähdin kirjailija-kertoja itsekorostukseen ja valitukseen kaltoin kohdelluksi joutumisesta. Buttercup ja Westley taas ovat aika tavanomaisia romanttisen komedian sankareita. Heidän seuralaisensa ovat ihan mielenkiintoisia, pahikset tosissaan pahoja ja tapahtumat välillä hauskan absurdeja. Kirja siis on hauska luettava kuriositeettina, mutta en ole ihan varma jaksaisinko lukea tätä uudelleen. Todennäköisesti en.
Tästä on kuulemma tehty elokuvakin, joka on ilmestymisaikanaan ollut suosittu ja nykyäänkin sitä pidetään jonkunlaisena fantasia-genren kulttifilminä. Wikipediasta löytää tarkempaa tietoa, mutta jos haluaa lukea kirjan ilman spoilereita, niin sitä kuvausta ei kannata heti lähteä lukemaan.
Jahas. Tilasin tämän juuri Adlibrikseltä, mutta nyt into päästä kirjan kimppuun hieman lässähti. Vaikka ethän sinä tätä täysin ruttaa, tuo rakenteellinen kikkailu kuulostaa ihan kiinnostavalta.
VastaaPoistaOi voi, älä vielä luovuta. Kyllä tämä oli omassa tyylilajissaan mainio... ehkäpä tyylilaji ei vaan ollut minulle ominta.
PoistaMun pirtaan Princess Bride kyllä sopii, tykkään näistä camp-henkisistä kirjallisten kliseiden tuuletteluista. Elokuvakin on todella hauska ja nuori Cary Elwes ihqu.
VastaaPoistaOli tämä hauska, juu. Kannattaa lukea. Jos ei muuten niin sitten vaikka ihan kuriositeettina :-)
Poista