Juuston sulatusta isänpäivän kunniaksi

Itse asiassa tätä syötiin jo lauantaina illalla, kun tänään tulee vieraita ja esikoinen tekee silloin ruoan.

Raclettejuustoa siis ostettiin iso mötikkä tai itse asiassa kaksi eilisellä kauppahallireissulla.  Toinen oli sellaista pastöroimatonta ja valkoviinillä harjattua, toinen taas tavallista pastöroitua. Täytyy kyllä sanoa, että tällä kertaa vahvempi maku löytyi tuosta pastöroidusta. Tämä taisi johtua siitä, että pastöroimaton oli aika paljon nuorempaa. Ihanan pehmeän makuisia olivat molemmat.

 Salaatiksi oli valmistettu niin ikään kauppahallista mukaan tarttunutta tavallista vihreää lehtisalaattia, päärynän, saksanpähkinöiden ja sinihomejuuston kera. Kastikkeeksi vaan vähän valmista balsamico-kastiketta pullosta.

Kauppahallin salaatista muuten näkyi, että kun vähän nähdään vaivaa niin tähänkin vuodenaikaan on mahdollista myydä asiakkaille tuoretta, raikasta ja todella herkullista salaattia. Vähän olivat toista maata mukaan tarttuneet salaatit markettien nuutuneisiin ruukkusalaatteihin verrattuina. Se on kumma, miten ruukun pitäisi kuulemma lisätä säilytysaikaa, mutta juuri nuo ruukkusalaatit ovat niitä kaikkein mauttomimpia.

Sitä ei ikinä uskoisi, että näin yksinkertaisista aineksista voi tulla niin herkullista, mutta näin on. Lautaselle vaan laitettiin valmiiksi mortadellaa, korppukinkkua ja keitettyä perunaa. Viereen lisättiin etikkakurkkuja ja hillosipuleita. Päälle valutettiin ja venytettiin raclette-pannussa sulatettua juustoa.

Raclette-juuston sulatuksesta on eri koulukuntia, jotka löytyvät ihan meidän perheemme sisältäkin. Esikoisen mielestä juuston pitää olla melkein ruskistunutta ja reunoilta rapeaa. Äiti taas haluaa sellaista venyvää ja vanuvaa kuminauhaa. Makuasioista ei pidä kiistellä, joten en nyt sen enempää ota kantaa siihen, kumpi tapa on parempi. Sen verran kuitenkin sanon, että tuo venyvä ja vanuva pehmeys on aivan mahtavan ihanaa, eikä siinä ole vaaraa rasvan erottumisesta juustosta... Näin ihan puolueeton huomautus ;-)

Racletten kanssa perinteenä on, että pitäisi juoda viiniä, eikä vettä. Syynä siis se, ettei vesi jäisi vatsaan kellumaan juustokerroksen päälle. Viini kuulemma leikkaa juuston rasvan läpi ja sekoittuu tasaisemmin. Näin vältetään vatsanpuruja. Sama ilmeisesti koskee myös kuplivia virvoitusjuomia, joita tulisi racletten (ja juustofonduen) kanssa välttää. Nyt tosin meillä huuhdottiin juustopalat alas oikein shamppanjan avulla isänpäivän kunniaksi (siis aikuiset, lapsilla tietysti omat juomat eli maito - toim.huom. kaiken varalta), mutta koska meillä ei ainakaan vielä ole ilmennyt minkäänlaista pahoinvointia, niin ilmeisesti se viinifunktio toimi sitten noin kuplivanakin.

Jos siis mietitte, mihin investoida ystävien kanssa ruokailun osalta, niin raclettepannu on kyllä ihan ehdoton fondue-padan lisäksi. Meillä on tuollainen, jossa on päällä vielä kivilevy ja planchaksi kutsuttu toinen levy, mutta pääasiassa ollaan kyllä selvitty ihan noiden raclettelevyjen käytöllä.

Hyvää isänpäivää kaikille ! Kohta syödään meilläkin kakkua.