Ensinnäkään, minusta kirja ei ollut kauhean hauska. Siinä seurataan kuvitteellisen Mrs Fryn edesottamuksia vuoden ajan hänen pitämänsä päiväkirjan mukana. Eivät minua kauheasti naurattaneet lasten ongelmat tai äidin kykenemättömyys ja haluttomuus niihin puuttua. Enkä myöskään hihitellyt rouva Fryn kuvauksille saamattomasta miehestään, jonka lukija kuitenkin tietää olevan menestynyt ja kuuluisa. Lähinnä minua vähän puistatti ja säälitti.
Britti ehkä vielä pätee. Saarivaltakunnan asukkaitahan, erityisesti miehiä, pidetään kaikissa huumoriohjelmissa täynnä estoja olevina ja kuitenkin salaa kaikenlaista "likaista" himoavina hirmuina. Mrs Fryn valituksista miehensä edesottamuksissa tulee useammin kuin kerran vastaan hyvinkin seksuaalisviritteista ja omituistakin toimintaa. Epäsuorasti vihjailtuina tietenkin.
Käsittääkseni Stephen Fry on homoseksuaali. Miksi ihmeessä hän on siis luonut itselleen kuvitteellisen vaimon ? Tai ehkä juuri siksi. Ainakaan hänellä ei kirjan perusteella ole kummoistakaan arvostusta sen paremmin naissukupuolta kuin omaa aviomiesainestaan kohtaan.
Hillitty - no jaa... eipä tässä mitään kauhean suoraan kuvattu, mutta aikamoista sekoilua tuo kirja sisältää. Sivistynyt - tämä kääntyi kysymysmerkiksi. Jostain kumman syystä, minulle tulivat tästä kirjasta mieleen teinipoikien yritykset jäljitellä aikuisten maailmaa. Siis sellaisten keskenkasvuisten, joilla hormonit hyrräävät ja ohjaavat kaikkea tekemistä, eikä varsinaisesta aivotoiminnasta ole oikein näkyviä merkkejä...
Summa summarum - I'm not impressed, mutta tulipahan luettua. Pieninä paloina kolmen kuukauden aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti