Sivut

8.10.2012

Marsha Mehran : Ruusuvettä ja lammaspataa

Tässä kirjassa yhdistyvät kaksi lempiharrastustani - lukeminen ja kokkaaminen. Ensiksi mainittu tosin vähän kyseenalaisella tavalla sillä kirja meinasi tosissaan jäädä kesken pari kertaa. Ei oikein napannut. Paitsi se siinä kuvattu ruoka.

Sainkin kirjan kuvaavasti samalla kerralla, kun ystävän luona syötiin siitä löytyvillä resepteillä valmistettu lounas. Ruoka oli herkullista, joten kirjakin houkutteli. Jotenkin vain kuvaus Irlannin takamailla kahvilaa pitävien iranilaistyttöjen tarinasta ei sitten napannutkaan. Keskelle oli ympätty rannalta löytyvää parantajatyttöä, katolista dj-pappia ja rikasta perijää. Aikamoinen sillisalaatti siis. Paitsi, että sillisalaattia on kirjan sivuilta turha etsiä. Niistä tuoksuvat minttu ja korianteri muista lähi-idän mausteista puhumattakaan. 

Lukiessa tuli nälkä. Onneksi kirjan lopussa on myös reseptejä, joista täytyy kokeilla ainakin yhtä ennen kuin pokkari lähtee kiertoon. Ja luinhan minä kirjan loppuun saakka, että ei se nyt niin kamala ollut. Ihan kelpo viihdettä, kun ei odota liikaa.

2 kommenttia:

  1. Minä olen aina heikkoina kirjoihin, joissa on paljon kokkaamista. Myös tämän kirjan kansi on kaunis ja Irlanti on yksi suosikkilomakohteeni. Kaikki siis stemmaisi, mutta niin sisun kuin muutaman muunkin arvio teoksesta on ollut hieman intoa viilentävä. Toisaalta, jos kirja eteen osuu, ostan sen;-)

    VastaaPoista
  2. Minä olin valmis rakastumaan Mehranin Lumoavien mausteiden kahvilaan, mutta vähän samoin kävi kuin sinulle että se jokin sitten kuitenkin jäí puuttumaan. Ruokakirjat kyllä joskus ovat ihania, vaikka kaunokirjallisina teoksina jättäisivätkin toivomisen varaa.

    VastaaPoista