Kirjan takakansi mainostaa teosta "sydämelliseksi menestysromaaniksi arjen pienistä rikoksista ja uroteoista". Olen samaa mieltä sydämellisestä ja kai menestysromaanistakin, ja kertoohan tuo arjesta. Olen kuitenkin eri mieltä pienistä rikoksista ja uroteoista. Minusta tuolla lauseella vähätellään kirjan henkilöhahmojen toimia.
Tarinaa ei tarvinne sen kummemmin esitellä. Onhan tästä kirjoitettu jo monessa blogissa ja uuden filmin myötä myös yleisemmin julkisuudessa. Kirja kuvailee 1960-luvun Mississipin naisten elämää rotuerottelun leimaamassa yhteissössä keskellä poliittista murrosta. Valkoiset rouvat ja värilliset kotiapulaiset painivat lausumattomien sääntöjen ristipaineessa. Osa haluaa säilyttää entiset tavat ja osa tuntee tarvetta muutokseen, oikeudenmukaistamiseen. Ympärillä yhteiskunta vapisee liitoksissaan ja väkivalta tuo muutoksen liiankin lähelle joitakin henkilöhahmoja.
Miss Skeeter ryhtyy kirjoittamaan kirjaa kotiapulaisten kokemuksista heidän itsensä kertomana. Partnerikseen hän saa Aibileenin, ystävänsä kotiapulaisen. Juuri tarinan kirjoittamiseen liittyen minua vähän häiritsee tuo takakannen vähättely. Miss Skeeter ja Aibileen pelkäävät molemmat, miten tarinoitaan kertovien kotiapulaisten käy, mikäli heidät tunnistetaan. Erottamisen, hakkaamisen ja jopa murhaamisen pelossa tehtyä työtä voidaan tuskin pitää pienenä urotekona.
Sydämellisyyttä tarinaan tuovat lämminsävyiset henkilöt. Ystävyys ja avunanto vallitsevat. Joukkoon mahtuu kuitenkin myös ilkeyttä ja jopa rikoksia. Aika mustavalkoisesti pahuus tosin ilmenee valkoisissa emännissä ja varsinkin yhdessä heistä.
Tässä kirjassa on monta tasoa. Sitä voi lukea kuvauksena arjen tapahtumista, tai tarinan voi liittää historialliseen kontekstiinsa, jolloin se muuttuu astetta jännittävämmäksi ja järkyttävämmäksi. Minä jäin oikeasti miettimään, millaista elämä on "Syvässä etelässä" ollut (ja osittain kai on vieläkin). Ihmisten on täytynyt kärsiä myös psykologisista traumoista aika säännönmukaisesti. Aika usein lapset kirjan mukaan pitivät kotiapulaisia melkein oikeina äiteinään ja läheisempinä omia vanhempiaan. Miten ihmeessä he onnistuivat aikuistuttuaan selittämään itselleen eriarvoisuuden ja siihen liittyvät asenteet ja käytöstavat ?
Minä luin tämän kirjan (alkukielisenä) reilu vuosi sitten, mutta kävin katsomassa elokuvan äskettäin, jolloin kirjan teemat nousivat uudelleen mieleen. Lisäksi luen nyt työn puolesta samoihin aiheisiin pureutuvaa romaania.
VastaaPoistaEi minulla tietenkään mitään vastauksia ole, mutta afrikkalaisten orjuutus ja sittemmin rotuerottelu Yhdysvalloissa on yksi esimerkki tämän maailman menosta, joka on ja on ollut usein hyvin julmaa ja pysäyttävää. Se on varmasti jättänyt todella paljon jälkiä yksilöihin silloin, ja yhä edelleen täysin ulkopuolisena noita asioita pohtii ja hämmästelee. Maailma ei ole lopulta paljon muuttunut, jos ollenkaan, joten minusta on tärkeää, että näitä aiheita nostetaan esiin.