Jenni aloitti blogissaan keskustelun siitä, pitäisikö olla ns. lapsilta kiellettyjä kirjoja. Mielenkiintoinen aihe, joka on meillä ollut hyvinkin ajankohtainen Harry Pottereista keskusteltaessa. Esikoinen kinusi ensimmäistä Potteria jo vuosi sitten tokaluokalla ollessaan. Ostin kirjan, koska tiesin hänen tuskin pääsevän siinä paria sivua pidemmälle. Lukeminen, kun ei kuulu nuoren miehen lempiharrastuksiin - ainakaan vielä ;-) Eikä poika tosiaan lukenut ensimmäistä lukua pidemmälle.
No, tänä kesänä alkoi sitten kuulua toiveita, että äidin pitäisi kyseinen kirja lukea ääneen. Mietin aika kauan, voinko niin tehdä. Pikkuveli kun täytti vasta seitsemän kesän lopussa. Lopulta sitten kuitenkin suostuin sillä ehdolla, että lopetetaan, jos pelottaa liikaa.
Päästiin loppuun asti, eikä pikkuveljeä pelottanut, tai ei ainakaan myöntänyt. Jonkunlainen itsesuojelumekanismi tosin lapsilla tuntuu olevankin, sillä kummasti oli pienellä kaikkea leikkimistä ja tekemistä kirjaa luettaessa. Kuunteli usein vain puolella korvalla. Oli varmaan vähemmän jännää siten, tai sitten ei oikeasti vain tarina jaksanut vielä kiinnostaa.
Loppuun päästessämme kyselin pojilta kommentteja. Esikoisesta tuli fani. Hänen mielestään kirja oli "tosi hyvä"... Tosin ei tarpeeksi hyvä siihen, että lukisi toisen osan itse. Äidin kuulemma pitää lukea ääneen sekin.
Pikkuveli ei oikein ihastunut. Perusteluna kuului seuraavaa :" Kun siinä tiesi heti niin hyvin, että sankari selviää ja saa kaiken" Ihan tottahan tuo on, tarkka poika. Äiti tosin jäi vähän miettimään, onko kyseessä pikkupojan jännityksen jälkeinen uhoaminen vai tuostako se mielenkiinnon puute aina välillä johtuikin ?
Minä itse tykkäsin kirjasta tosi paljon (edelleen). Olen lukenut kaikki Potterit englanniksi, mutta käännöksenä oli ihan yhtä mukaansatempaavaa. Mikäs siinä oli lukiessa, kun kielikin oli niin herkullista. Pottereista on jo kirjoitettu niin paljon, etten sitten tämän enempää käykään itse kirjaa analysoimaan.
Seuraavat kaksi Potteria odottavat kirjahyllyssä vielä jonkun aikaa. Välissä luetaan kaikenlaista muuta (esim. muumeja). Samalla pojat kasvavat ja saadaan heitä vanhemmiksi myöhempien osien rankkojakin aiheita silmällä pitäen. Aika hitaalla lukutahdilla edetään siis...
Onko muilla kokemuksia eri ikäisten lasten reaktioista Potteriin ?
meillä oli pojat 15 ja 17 ensimmäisten pottereiden aikaan. esikoinen totesi, ettei olisi uskonut kiinnostuvansa kirjasta, jonka päähenkilö on 11-vuotias. pojat ovat sittemmin lukeneet kirjat englanniksi, minä suomeksi, englannin taitoni ei enää riitä :)
VastaaPoistapojat olivat varmaan ala-asteella kun innostuimme lukemaan käsikirjaa linnunradan liftareille. nuorempi totesi joskus vuosia myöhemmin, ettei ymmärtänyt kirjasta mitään- mutta on sittemmin lukenut senkin englanniksi.