Pari päivää sitten esitin kysymyksen siitä, milloin keittokirja on luettu. Sainkin kommenteissa hyviä määritelmiä, kiitos niistä. Olen ihan samoilla linjoilla kommentoijien kanssa. Keittokirja on oikeasti luettu vasta sitten, kun sitä on myös käytetty keittiössä...
Aikani tässä pohdiskeltuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että blogiin kirjattavaksi keittokirja on luettu, kun reseptit on selattu läpi ja niistä kiinnostavat bongattu kokeilulistalle. Siispä tässä Nigellan viimeisin. Täytyy sitten linkitellä uudestaan, jos oikeasti pääsen myös kokeiluja tekemään.
Sain kirjan suurin piirtein niihin aikoihin kun aloin voimaan pahoin nuorimmaista odottaessani. Itse asiassa pelkästään kirjan kuvat saivat aikaan sen verran huonon olon, etten ole kirjaan koskenut tähän mennessä kertaakaan sen jälkeen ja poikakin on jo 3,5kk... Piti siis testata oliko vika resepteissä vai lukijassa.
Loppupäätelmänä on, että vika oli pääasiassa lukijassa. Tällä kertaa eivät reseptit aiheuttaneet pahoinvointia, lievää ärtymystä kuitenkin. Nigella hokee joka reseptin kohdalla olevansa laiska ruoanlaittaja. Niin olen minäkin, mutten silti julista sitä joka käänteessä. Resepteissäkin on vähän turhan paljon oikaisun tunnetta ja kokeiltavien lista jäi tosi lyhyeksi suuresta sivumäärästä huolimatta. Oikeastaan vain Banoffee cheesecake jäi tosissaan nakuttamaan takaraivoon. Muutamia muita reseptejä saatan myöskin kokeilla, vaikka vaikuttavatkin vähän pelkiltä variaatioilta aikaisemmista.
Älkää käsittäkö väärin, ihan taattua Nigellaa tämäkin kirja on ja kyllä sieltä ajan kanssa varmaan löytyy muitakin inspiroivia reseptejä. Vähän vaan tuli toiston makua tällaiselle vanhalle Nigella -fanille, jolla taitaa olla hyllyssä kaikki muutkin hänen kirjansa. Uudelle lukijalle kokemus saattaa olla hyvinkin erilainen.
Silti, Nigellalla on parempiakin kirjoja. Mahtaako rouva kenties vähän väsähtää vai onko hänen keittiötyylinsä jo loppuun kaluttu ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti